Yksi elämäni parhaita muistoja on aktiosta, jonka tein neljä vuotta sitten. Matkustelimme tiimin kanssa kaksi viikkoa ympäri Pohjois-Suomea siunaamassa seurakuntia, evankelioiden ja rohkaisemassa muita suomalaisia nuoria. Oli helppo heittäytyä haastaviin tilanteisiin rohkeasti, kun taustalla oli hengellisesti kokeneempia johtajia, rukousryhmä ja täysin uusia paikkakuntia. Kasvoin hengellisesti huimaa vauhtia. Lähetettynä eläminen ei tietenkään koske vain aktiossa olemista, vaan myös jokapäiväistä elämää. ”Niin kuin Isä lähetti minut, niin minä lähetän teidät.” Tämä on Jeesuksen kutsu meille kaikille. Se on ovi merkitykselliseen elämään, jossa

Millainen oli mielikuvien kristillinen Suomi? Melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, kristinuskoa arvostettiin, kirkossa käytiin, pappi ja piispa olivat arvostetuimpien ammattien joukossa, kansa tunsi kristinuskon perusteet, virret olivat tuttuja, sunnuntaiaamu oli pyhitetty jumalanpalvelukselle, kaupat olivat pyhäisin kiinni ja kouluissa annettiin vahvaa uskonnonopetusta. Entä millainen on jälkikristillinen Suomi? Paljolti päinvastainen kuin edellinen kuvaus. Sana ”jälki” viittaa kristinuskon vaikutuksen jälkeiseen aikaan. Sana voidaan ymmärtää myös kulttuurissamme olevina kristinuskon vaikutuksen vahvoina jälkinä. Tätä kristinuskon hyvien hedelmien alkuperää ei vain useinkaan tunnisteta. Haasteemme ei ole jälkikristillinen