Millainen oli mielikuvien kristillinen Suomi? Melkein kaikki kuuluivat kirkkoon, kristinuskoa arvostettiin, kirkossa käytiin, pappi ja piispa olivat arvostetuimpien ammattien joukossa, kansa tunsi kristinuskon perusteet, virret olivat tuttuja, sunnuntaiaamu oli pyhitetty jumalanpalvelukselle, kaupat olivat pyhäisin kiinni ja kouluissa annettiin vahvaa uskonnonopetusta. Entä millainen on jälkikristillinen Suomi? Paljolti päinvastainen kuin edellinen kuvaus. Sana ”jälki” viittaa kristinuskon vaikutuksen jälkeiseen aikaan. Sana voidaan ymmärtää myös kulttuurissamme olevina kristinuskon vaikutuksen vahvoina jälkinä. Tätä kristinuskon hyvien hedelmien alkuperää ei vain useinkaan tunnisteta. Haasteemme ei ole jälkikristillinen

Pitäisikö kristityn sulkea aivonsa Raamattua lukiessa? Ateistien hyökkäyksissä näin väitetään – ja yllättävää kyllä moni tavallinen suomalainen kuvittelee samoin. Vanha Nietzsche esitti, että Raamatussa ei ole yhtään järkevää käskyä. Jumala vain yrittää alistaa ihmiset orjamoraaliin eli perusteettomaan ahdasmieliseen uskontoon. Meidän aikamme cancel-kulttuurin julistus, jonka mukaan kristillinen moraali on ihmisyyden vastaista, ei ole kaukana tuosta. Järkevän tekstin äärellä Todellisuudessa Raamattu on selkeä kirja, kunhan sitä oppii lukemaan. “Kaikki” ei suinkaan ole tulkintaa, eikä tekstistä voi sanoa mitä tahansa. Järkeä siis tarvitaan,