Kun kaikki näytti päättyvän ja toivo oli mennyt, Jumala aloitti jotakin odottamatonta. Hän sanoi kansalleen: “Katso, minä teen uutta!” (Jes. 43:19). Tämä jae on OPKOn vuoden 2026 teemaraamatunkohta – eikä syyttä. OPKOssa valmistellaan merkittävää strategiamuutosta. Uuden syntyminen kuitenkaan harvoin tapahtuu ilman kipua. Tämä raamatunkohta kutsuu katsomaan Jumalan työtä silloinkin, kun omat silmämme näkevät vain umpikujan.
Eräs raamattuopettaja on kuvannut kristityn kasvua näin: “Ensin petymme itseemme, sitten toisiin ihmisiin ja lopulta Jumalaan.” Ajatus on yllättävän tosi. Pettymykset ja umpikujalta näyttävät olosuhteet eivät ole Jumalan työn esteitä, vaan usein juuri niiden kautta Hän rakentaa jotakin uutta.
Kolme porttia
Uskonelämän alussa nuori kristitty voi luottaa oman tahtonsa lujuuteen, kunnes hän törmää perisynnin todellisuuteen ja omaan rajallisuuteensa. Paavali kuvaa tätä: “Sitä hyvää, mitä tahdon, en tee…” (Room. 7:19). Tämä ensimmäinen pettymys on samalla ensimmäinen kasvun portti.
Toinen portti avautuu, kun katse kääntyy toisiin ihmisiin. Odotamme, että ystävä, puoliso tai hengellinen työntekijä olisi parempi kuin me itse. Mutta lopulta tämäkin odotus murtuu. Kaikki ihmiset ovat samassa veneessä – syntisiä, vajavaisia ja tarvitsevia (Room. 3:23).
Kolmas ja kipein portti on pettymys Jumalaan. Hän ei vastaa rukouksiin toivomallamme tavalla eikä estä sairauksia tai menetyksiä. Silloin sydän kysyy: “Miksi, Jumala?” (Ps. 22:2).
Nämä vaiheet eivät kuitenkaan ole merkki Jumalan poissaolosta. Ne ovat kasvun portteja. Kun omat voimat loppuvat, kun ihmiset eivät täytä toiveitamme ja kun Jumala ei toimi odotustemme mukaan, avautuu mahdollisuus huomata Hänen syvempi työnsä. Jumala tekee uutta – oman viisautensa ja rakkautensa mukaisesti. Näin juuret painuvat syvemmälle Kristukseen (Kol. 2:7).
Jumala puhuu elämän
erämaissa
Israelin kansa eli pakkosiirtolaisuudessa kaukana kodista ja toiveistaan. Silti Jumala puhui heille tulevaisuudesta, joka perustui Hänen uskollisuuteensa (Valit. 3:22–23). Erämaa ei ole vain maantieteellinen paikka. Se voi olla epävarmuutta tulevasta, uupumusta vastuiden keskellä tai tunnetta siitä, ettei elämä mennyt niin kuin kuvitteli.
Jumala ei odota, että löydämme itse tien ulos. Hän sanoo: “Minä teen tien erämaahan.” (Jes. 43:19). Sielläkin, missä sinä et näe mitään mahdollisuutta, Hän näkee.
Kun Jumala sanoo “katso”, se on kutsu kääntää katse pois siitä, mikä sitoo. Nuorelle se voi olla irti päästämistä toisten odotuksista ja itsekeskeisyydestä. Vanhemmalle kristitylle se voi olla rohkeutta uskoa, ettei Jumala ole unohtanut – tehtävä ei ole ohi, vaikka matkaa on takana. Kaikille se on kutsu heittäytyä Vapahtajan rakkauden varaan.
Kristus tekee kaiken uudeksi
Kun Jumala sanoo “Minä teen uutta”, se huipentuu Kristuksessa. Jeesuksen ristintyö on Jumalan suurin uudistusteko: “Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus.” (2. Kor. 5:17). Ristillä vanha kuolee, ja ylösnousemuksessa uusi syntyy. Jumala ei sano: “Yritä kovemmin.” Hän sanoo: “Minä teen” – ja Hän on tehnyt sen Kristuksessa valmiiksi (Joh. 19:30).
Pyhä Henki jatkaa tätä työtä meissä. Hän uudistaa, lohduttaa, avaa silmät näkemään Jumalan mahdollisuudet ja auttaa kääntämään katseen itsestämme (Tit. 3:5; Joh. 14:26). Jumalan Pyhän Hengen työ meissä ei ole kevyttä pintaremonttia.
Uusi alkaa usein pienestä
Jumala kysyy: “Ettekö huomaa?” Uusi alkaa alkaa pienestä hiljaisesta rukouksesta, vaikka säännöllisen raamatunlukemisen aloittamisesta, rohkeudesta sanoa: “Herra, tässä olen.”
Kun Jumala lupaa tien erämaahan ja virrat autiomaahan, Hän puhuu tilanteista, joissa ei ole suuntaa eikä elämää. Mutta Hän sanoo: “Minä avaan tien.” (Jes. 43:19). Hän ei tarvitse hyviä olosuhteita tehdäkseen hyvää työtä. Hän tarvitsee vain sydämen, joka sanoo: “Tee sinä uutta.”
Jumala tekee uutta
myös sinussa
Olitpa nuori tai vanhempi, vasta uskosta kiinnostunut tai vuosikymmeniä Jeesusta seurannut, tämä sana on sinulle. Jumala ei ole sidottu menneisyyteesi eikä rajoittunut olosuhteisiisi. Jeesus ei ole unohtanut sinua. Hän tekee uutta – juuri nyt.
Uusi voi olla toivo, suunta, rauha, rohkeus, uusi alku ihmissuhteissa, syvempi Jumalan tunteminen tai uusi vaihe kutsumuksessasi. Jumala ei ole koskaan myöhässä.
Älkää enää menneitä muistelko,
älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta.
Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua,
sakaalit ja strutsit,
koska olen tuonut vedet autiomaahan
ja joet kuivuuden keskelle
antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten,
on ylistävä minua.
Jesajan kirja 43: 18-21
Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 1/2026.
Tilaa Arkki tästä.




