Kun kaikki perustukset revitään, mitä vanhurskas voi enää tehdä?” kysyi aikanaan Israelin kuningas Daavid (Ps. 11:3). Hän näki ajan, jolloin oikeuden-
mukaisuus ja turva horjuivat. Kuulostaako tutulta?
Moni suomalainen kristitty kokee nyt samoin: asfaltti repeää jalkojen alta. Kansa etääntyy Jumalan sanasta, valtio velkaantuu
ja työttömyyskäyrät hipovat pilviä. Sodan uhka on myös palannut Eurooppaan. Antisemitismi, kouluväkivalta ja terrorismi
leviävät maailmalla. Ympäristön tila herättää etenkin nuorissa kasvavaa pelkoa ja jopa luonnonvoimat tuntuvat oikukkailta.
On helppo kysyä: mitä enää voi tehdä?
Daavidin vastaus psalmissa on yksinkertainen: ”Herra on pyhässä temppelissään, hänen valtaistuimensa on taivaassa.”
Jumalan valtakunta ei horju maailmanpolitiikan pelottavissa käänteissä ja kansamme kohtaloissa. Jumalalla on viimeinen sana sanottavana, satoipa taivaalta sitten räntää, rakeita tai ra-
ketteja. Kristus hallitsee. Kristittyjä ei ole milloinkaan kutsuttu pessimismiin eikä epätoivoon. Ei pelkoon, vaan rohkeuteen. Ei lamaantumiseen, vaan
liikkeelle lähtemiseen. Vaikkemme voi muuttaa koko maailmaa, voimme muuttaa yhden ihmisen koko maailman kertomalla hänelle evankeliumin Jeesuksesta ja vaikka lukemalla hänen
kanssansa Raamattua. Maailma voi järkkyä, kirkkokin horjua, mutta Jumalan Sana pysyy. Myös rukoustemme kautta Jumalan valtakunnan todellisuus murtautuu esiin keskellämme.
Sanotaan, että perhosen siivenisku Brasiliassa voi aiheuttaa tornadon Texasissa. Samanlaista vaikutusten kasvua voi havaita myös uskon maailmassa. Rukoustemme kautta Jumalan valta-
kunnan todellisuus murtautuu esiin. Pieniltä vaikuttavat teot saavat aikaan suuria.
Siunattua uutta vuotta!
Tämä on Arkin 4/2025 pääkirjoitus. Tilaa Arkki tästä.
Teksti: Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
