Jos Jumala onkin olemassa, onko koko ajatus sokean uskon varassa – vai onko Jumala antanut itsestään jonkinlaista todistusaineistoa?
Kristinuskon tapaisten ilmoitususkontojen keskeinen idea on, että Jumala otti tiedollisessa projektissa aktiivisen roolin. Hän ei jättänyt ihmiskuntaa omaan umpioonsa pohtimaan perimmäistä todellisuutta vaan ilmoitti itsensä ja tahtonsa maailmalle. Tämän itseilmoituksen voi jakaa karkeasti kolmeen lokeroon.
Ensimmäinen laji, yleinen ilmoitus, on lähtökohtaisesti kaikkien ulottuvilla, vaikka ahkeruus ja tekninen edistys parantavat viestin selkeyttä ja vaikuttavuutta. Jumalasta voi tietää jotain tarkastelemalla luomakuntaa. Tämä ei tarkoita, että luonnon mekaaniset prosessit olisivat Jumalan suoria voimannäytteitä ja tieteellisen tiedon lisääntyminen esim. säistä tekisi hänestä turhan. Insinööri voi tuntea kaikki henkilöauton mekaaniset toimintaperiaatteet, mutta ne eivät selitä, mistä auto tuli.
Yleinen ilmoitus kytkeytyykin alkuperäkysymyksiin. Maailmankaikkeuden alku viittaa sen voimakkaaseen, ikuiseen, aineesta riippumattomaan alkuunpanijaan.
Kosmoksen piirteiden hienosäätö on toinen seikka, joka on viime aikoina noussut todisteeksi suunnattoman älykkäästä Luojasta. Myös elämän, geneettisen informaation ja tietoisuuden alkuperän selittäminen luonnollisin syin on käynyt biologisen ja kemiallisen tiedon myötä aina vain vaikeammaksi.
Jo Psalmeissa todetaan, että luomakunta todistaa Luojansa suuruudesta ja viisaudesta (Ps. 19). Kukaan ei maailmaa tarkastellessaan voi välttyä voimakkaalta vaikutelmalta, että kaikella on suuri Suunnittelija. Ihmisen sisimpään kaiverrettu moraalitaju taas paljastaa, että on olemassa oikea ja väärä – ja että hän itse tekee toistuvasti sitä, minkä tietää vääräksi.
Tämä tieto ei kuitenkaan ole pelastavaa; sen valossa ihminen aavistaa vain olevansa vaikeuksissa. Luojan on annettava itsestään myös erityistä ilmoitusta eli sanallinen viesti siitä, kuka hän on ja mitä aikoo. Näin Jumala on tehnytkin; ensimmäisillä ihmisillä oli häneen suora suhde. Lankeemus ja kieltensekoitus hämärsivät suhteen, mutta Jumala itse kertoo vaikuttaneensa kansojen historiassa (Aam. 9:7) ja monilla eristäytyneillä heimoilla on ikivanhaa muistitietoa ”ainoasta tosi Jumalasta”.* Kirkkaimmillaan suora sanallinen viesti on tallennettu Raamattuun. Kymmenet eri kirjoittajat ovat laatineet sen teokset 1500 vuoden aikajänteellä, mutta ne julistavat yhtenäistä sanomaa Luojasta, joka työskentelee pelastaakseen maailman.
Tekstikokoelmaan on viime vuosisatoina suhtauduttu skeptisemmin ja sitä on tutkittu kriittisemmin kuin mitään muuta kirjallista tuotosta. Silti Raamatun historiallinen luotettavuus on saanut kymmeniltä tieteenaloilta odottamatontakin tukea.
Jumalan erityinen itseilmoitus huipentuu siinä, että kristinuskon mukaan hän astui alas luotujensa pariin ja eli ihmisenä ihmisten joukossa. n Jeesus Nasaretilainen antoi toistuvasti ymmärtää, että hänessä vastaantulijat saattoivat kohdata Herransa kasvotuksin. Jeesuksen persoona on niinvaikuttava, että useimmat uskonnot ovat tahtoneet hänestä siivun omiin tarkoituksiinsa.
Eniten Jeesuksen väitteiden puolesta puhuu kuitenkin se, että lukemattomat juutalaiset maanmiehet vakuuttuivat niistä – niin syvästi, että palvoivat tätä ristille tuomittua ja siten Jumalan kiroamaa miestä vain muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Historiallinen ylösnousemus kohdistaa valokeilan juuri Jeesukseen muiden opettajien ja gurujen sijaan.Jos Jumala antaa kuulua itsestään näin kouriintuntuvalla tavalla, puheluun kannattaa vastata.
J.J. Aleksi Markkanen
OPKOn apologi
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2026. Tilaa Arkki tästä.
* Esim. Don Richardson, Iankaikkisuus heidän
sydämessään (Aikamedia, 2018; 2. tark. laitos)
