Katri, miksi halusit vapaaehtoistyöhön juuri Afrikkaan?
Olin vapaaehtoisena orpokodissa Keniassa Migorin kaupungissa lähellä Viktoriajärveä. Olin siellä seitsemän viikkoa viime marras-joulukuussa.
Koen, että Jumala on kutsunut minut tekemään työtä lasten ja perheiden parissa. Sydämelläni ovat erityisesti orvot ja hylätyt lapset, jotka eivät ole saaneet kokea rakkautta. Olen kantanut jo pitkään Jumalan antamaa unelmaa työstä Afrikan orpolasten parissa.
Mitä opit lapsilta?
Sen, että onnellisena voi elää olosuhteista riippumatta. Opin myös rakastamaan ja palvelemaan ja olemaan herkkä ja haavoittuvainen.
Mitä opit Jumalasta tuon matkan aikana?
Tajusin matkalla monta kertaa, kuinka riippuvainen olen Jumalasta, ja etten itsessäni riitä mihinkään. Opin myös sen, että Jumala oikeasti toimii kauttani myös tilanteissa, joissa tunnen itseni turhaksi ja työni merkityksettömäksi.
Miten Afrikan kokemukset ovat vaikuttaneet elämääsi?
Monet ovat kysyneet, onko sydämestäni nyt yksi pala Afrikassa. Olenkin vastannut, että se taisi olla siellä jo valmiiksi. Afrikka ja sen orpolapset ovat jatkuvasti ajatuksissani ja rukouksissani. Minulla on kova ikävä niitä lapsia, joihin sain tutustua ja joille sain osoittaa rakkautta.
Eräänä iltapäivänä istuin ahtaassa orpokodin käytävässä noin 15 lapsen kanssa paossa sadetta, enkä olisi jaksanut yhtään mitään. Olin aivan poikki ja lisäksi väsynyt siihen, että kaikki lapset halusivat saada minulta huomiota. Siinä hetkessä mieleeni nousivat Hillsongin Hosanna-kappaleen sanat: ”Sydämeni paranna, silmät avaa näkemään sun tekosi. Rakastamaan opeta, niin kuin rakastit. Tahdon tehdä tahtosi, kaiken antaa elämään sun kutsussa…” Tajusin, että ei Jeesuskaan olisi jättänyt niitä lapsia yksin, vaan olisi rakastanut kaikesta huolimatta.
Katri Lemetyinen
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020
