Maailmalla: ”Sydämeni avautui uusille kansoille”

anna-hawai2
Anna Ojala, 21, kävi keväällä opetuslapeuskoulun Havaijilla.

Anna Ojala osallistui viime keväänä DTS-opetuslapseuskouluun Mauilla, Havaijilla. Koulutus kestää tavallisesti noin viisi kuukautta ja koostuu luento- ja aktiomatkasta. Koronaepidemian takia opiskelijat palasivat tänä vuonna kotiin jo luento-osuuden jälkeen.

Anna, miksi päätit lähteä opetuslapseuskouluun?
Olin kokenut Jumalan kutsuvan minua siihen suuntaan jo jonkin aikaa ja halusin erottaa aikaa jumalasuhteeseen ja kasvaa Jeesuksen opetuslapsena. Sydämelläni oli myös muiden opetuslapseuttaminen, ja toivoin saavani siihen työkaluja.

Mitä opit Jumalasta ja itsestäsi?
Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, Jumala on sama. Tämä toi elämään perspektiiviä ja Jumalan suuruuden ihmettelyä. Jumala tavoittelee meitä ihmisiä lähelleen hyvin päättäväisesti. Hän kaipaa meitä ja suhdetta kanssamme enemmän kuin me voimme kaivata Häntä. Opin myös lisää siitä, millainen sydän Jumalalla on maailman kansoja kohtaan. Sain myös itse avata sydäntäni uusille kansoille ja ihmisryhmille.

Miten koronavirusepidemia vaikutti opiskeluun?
Saimme tietää koulutukseen liittyvän aktiokohteemme Kaakkois-Aasiassa tammikuun alkupuolella. Siitä lähtien valmistauduimme rukouksessa, opiskelemalla kohteiden kulttuuria ja kieltä sekä harjoittelemalla evankeliumin kertomista eri tavoin. Kun tilanne Aasiassa alkoi näyttää epävakaalta, ryhdyttiin suunnittelemaan aktion siirtämistä Väli-Amerikkaan. Sitä varten aloimme opiskella espanjaa. Kun epidemia laajeni, meidät päätettiin lähettää kotiin. Opiskelijoille järjestetään mahdollisuus aktioon myöhemmin, jos Herra suo.

Miten DTS on vaikuttanut elämääsi?
Uskon kasvaneeni Jumalan tuntemisessa ja ymmärrän, miten suuri vaikutus lähimmäisen rakastamisella on. Kun saimme kuulla, että palaisimme kotiin, saimme pettymyksestä huolimatta huomata, että Jumala oli alusta asti valmistanut meitä siihen. Kaikki, mitä olimme oppineet, oli hyödyllistä. Olin oppinut myös sen, että lähetyskenttä on siellä, missä milloinkin olen.

Arkin toimitus
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

OPKOn 60-vuotisjuhlallisuudet

23.−26.3. Passiodraama-esitykset: Helsinki, Kirkkonummi

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Opkonkokoinen aukko

Hurraa! OPKO täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. Juhlinta käynnistyy loppiaisviikonvaihteessa ja jatkuu läpi vuoden erilaisissa alueellisissa syntymäpäivätilaisuuksissa. Tervetuloa mukaan! Juhlien sankareita olemme me kaikki OPKOn jäsenet ja toiminnassa mukana olevat. Jokainen järjestö tai yhdistys koostuu ihmisistä, joita ilman ei olisi olemassa kuin kuoret. Nyt on meidän aikamme loistaa!

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvassa Maria Magdalenaa näytellyt Päivi Toikka, taustalla kuorolaisia. Tämän jutun Passiodraama-kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1980. Kuva: Tytti Issakaisen arkisto
Tytti Issakainen teki Passiodraaman 21-vuotiaana

– Luin lehdestä Jesus Christ Superstar -musikaalista. Siitä lähti liikkeelle ajatus näytelmästä pääsiäisajan tapahtumista, kertoo entisen Ylioppilaslähetyksen aktiivi Tytti Issakainen.

Opetukset

Tulevaisuus ja toivo tänäänkin.

Tulevaisuus ja toivo, tänäänkin

Jeremian kirjan luvussa 29 Jumala lupaa tulevaisuuden ja toivon Häntä vastaan rikkoneelle kansalle. Tulevaisuus ja toivo on edelleen Jumalan puoleen kääntymisessä. Se avautuu meille Jeesuksen kautta.

Apologianurkka
alt=""

Oppi, tuo vanha neuvostoauto

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.