Nuorten aktioviikko veti suupieliä hymyyn

sofia_julia_nettiin_pieni
OPKOn toimistolla Helsingissä majaili hiihtolomaviikolla iloista nuorten porukkaa. He olivat saapuneet Keski-Suomesta OPKOn järjestämälle aktioviikolle, jossa kierrettiin kouluissa kertomassa Jeesuksesta.

– Me ollaan vierailtu peruskoululaisten uskonnon tunneilla. Ollaan laulettu ja kerrottu siitä, mitä Jeesus on saanut tehdä meidän elämässä. Ja puhuttu Jumalan rakkaudesta ja siitä, miten se on saanut koskettaa. Sitä rakkautta ollaan jaettu, tiivistävät 17-vuotiaat Sofia ja Julia.

Keski-Suomen aktioporukka sai vahvistusta myös pääkaupunkiseudun nuorista, jotka olivat järjestäneet vastaavanlaisen aktiomatkan Keski-Suomeen edeltävällä viikolla. OPKOn koululaistyöntekijä Olli Lehmosen luotsaama nuortentiimi on otettu hyvin vastaan sekä Keski-Suomen että pääkaupunkiseudun kouluissa.

– Vastaanotto on ollut tosi positiivinen. Etenkin nuorimmat lapset ovat ottaneet meidät kuin kavereina vastaan, pari kysyi puhelinnumeroakin, tytöt nauravat.

– Myös vanhemmat koululaiset kuuntelivat meitä varmastikin paremmin kuin opettajia, koska olemme lähempänä heidän ikäisiään ja samassa tilanteessa kuin he. Kyllä sen huomasi, että heitä koskettaa ja he ottavat vastaan sen, mitä puhumme.

Kuin perhettä

Aktiopäivien päätteeksi porukka kokoontui OPKOn toimistolle lepäilemään, katselemaan leffoja ja kasaamaan ajatuksia. Joukkoon liittyi iltaisin välillä myös paikallisia OPKOn nuoria, ja Laukaasta kotoisin oleva Sofia ja jyväskyläläinen Julia kertovatkin jo entuudestaan tutun porukan muodostuneen vähän kuin perheeksi.

– Mä tulin mukaan OPKOn toimintaan jo seiskaluokalla, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Ruttikselle. Se oli erityinen kokemus, ja sanoin leirin jälkeen äidille, että haluan seuraavallekin. Nyt olen käynyt nuorten viikonlopuissa. Kaikki tuntee toisensa ja se on tosi kivaa, Sofia iloitsee.

Julia löysi mukaan puolisen vuotta sitten Sofian kutsumana.

– Viime syyslomalla osallistuimme vähän vastaavanlaiseen aktioviikkoon. Sen jälkeen olen oppinut tosi paljon enemmän Jumalasta ja päässyt lähemmäs Häntä. Olen oppinut myös tuntemaan itseäni ja näkemään sitä, millaisena Jumala näkee minut.

Kysyttäessä, aikovatko tytöt osallistua aktioreissuille jatkossakin, hymy kertoo paljon.

– Kun tämä on tällainen perhe, niin miksei tänne tulisi. Kun kuulin tästä hiihtolomaviikon aktiosta, niin totta kai lähdin mukaan. Sitten vasta sunnuntaina rupesin miettimään, että mihinköhän olen oikeastaan suostunut, Julia nauraa.

Artikkeli on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2016. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin