Nuorten aktioviikko veti suupieliä hymyyn

sofia_julia_nettiin_pieni
OPKOn toimistolla Helsingissä majaili hiihtolomaviikolla iloista nuorten porukkaa. He olivat saapuneet Keski-Suomesta OPKOn järjestämälle aktioviikolle, jossa kierrettiin kouluissa kertomassa Jeesuksesta.

– Me ollaan vierailtu peruskoululaisten uskonnon tunneilla. Ollaan laulettu ja kerrottu siitä, mitä Jeesus on saanut tehdä meidän elämässä. Ja puhuttu Jumalan rakkaudesta ja siitä, miten se on saanut koskettaa. Sitä rakkautta ollaan jaettu, tiivistävät 17-vuotiaat Sofia ja Julia.

Keski-Suomen aktioporukka sai vahvistusta myös pääkaupunkiseudun nuorista, jotka olivat järjestäneet vastaavanlaisen aktiomatkan Keski-Suomeen edeltävällä viikolla. OPKOn koululaistyöntekijä Olli Lehmosen luotsaama nuortentiimi on otettu hyvin vastaan sekä Keski-Suomen että pääkaupunkiseudun kouluissa.

– Vastaanotto on ollut tosi positiivinen. Etenkin nuorimmat lapset ovat ottaneet meidät kuin kavereina vastaan, pari kysyi puhelinnumeroakin, tytöt nauravat.

– Myös vanhemmat koululaiset kuuntelivat meitä varmastikin paremmin kuin opettajia, koska olemme lähempänä heidän ikäisiään ja samassa tilanteessa kuin he. Kyllä sen huomasi, että heitä koskettaa ja he ottavat vastaan sen, mitä puhumme.

Kuin perhettä

Aktiopäivien päätteeksi porukka kokoontui OPKOn toimistolle lepäilemään, katselemaan leffoja ja kasaamaan ajatuksia. Joukkoon liittyi iltaisin välillä myös paikallisia OPKOn nuoria, ja Laukaasta kotoisin oleva Sofia ja jyväskyläläinen Julia kertovatkin jo entuudestaan tutun porukan muodostuneen vähän kuin perheeksi.

– Mä tulin mukaan OPKOn toimintaan jo seiskaluokalla, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Ruttikselle. Se oli erityinen kokemus, ja sanoin leirin jälkeen äidille, että haluan seuraavallekin. Nyt olen käynyt nuorten viikonlopuissa. Kaikki tuntee toisensa ja se on tosi kivaa, Sofia iloitsee.

Julia löysi mukaan puolisen vuotta sitten Sofian kutsumana.

– Viime syyslomalla osallistuimme vähän vastaavanlaiseen aktioviikkoon. Sen jälkeen olen oppinut tosi paljon enemmän Jumalasta ja päässyt lähemmäs Häntä. Olen oppinut myös tuntemaan itseäni ja näkemään sitä, millaisena Jumala näkee minut.

Kysyttäessä, aikovatko tytöt osallistua aktioreissuille jatkossakin, hymy kertoo paljon.

– Kun tämä on tällainen perhe, niin miksei tänne tulisi. Kun kuulin tästä hiihtolomaviikon aktiosta, niin totta kai lähdin mukaan. Sitten vasta sunnuntaina rupesin miettimään, että mihinköhän olen oikeastaan suostunut, Julia nauraa.

Artikkeli on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2016. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.