Ovet avautuvat kolkuttaville

juha_ylinen510x309
Olen saanut oppia tuntemaan Jumalan henkilökohtaisella tasolla rippikouluikäisestä alkaen. Siitä lähtien myös Jumalan johdatus on tullut tutuksi, niin arkipäivän pienissä asioissa kuin elämän isoissa valinnoissa.

Hain lukion abikeväänä opiskelemaan Turun yliopistoon psykologiaa, mutta en päässyt sinne. Sain töitä, mikä johti minut reiluksi kolmeksi kuukaudeksi siivoamaan Säkkiväline Oy:lle laivoja sekä toimistoja. Se oli rankkaa hommaa, mutta kasvatti minua ihmisenä. Tämän jälkeen menin kuudeksi kuukaudeksi armeijaan.

Vuoden 2002 keväällä tuli yhteishaunaika. Muistan elävästi selailleeni opiskelupaikkaopasta armeijan metsäleirin aikana. Sieltä silmieni eteen pompahti lapsi-, nuoriso- ja perhetyö, joka liittyi sosionomi (AMK) -tutkintoon. Se tuntui iskevän kiinnostavalta vaihtoehdolta. Uskon, että Jumala sai siinä hetkessä minut ymmärtämään, että tähän paikkaan kannattaa hakea.

Kysyin luutnantilta lupaa pääsykoetta varten ja hän ei meinannut suostua siihen, koska ajankohta, johon hain lomaa, osui päällekkäin armeijajakson lopputaistelun kanssa. Tiesin oikeuteni enkä antanut periksi, vaan loma myönnettiin minulle.

Pääsykoe oli kesäkuun alkupuolella Kaarinassa. Siihen kuului mm. ryhmähaastattelu, luovuustehtäviä ja psykologinen testi. Minulla oli sellainen olo, että selviäisin ihan hyvin. Tosin jälkeenpäin ajatellen olin ollut viimeiset viisi kuukautta sosiaalisesti kovassa ympäristössä, jossa empatia ja tunnetaidot eivät olleet ykkösprioriteetteja. Se heijastui väistämättä psykologisiin kokeisiin. Sain kuulla heinäkuussa, että en päässyt opiskelemaan. Pettymys oli suuri. Olin varasijalla 26 tai 27.

Elokuussa tapasin vanhan siivouskaverini Jannen. Kerroin hänelle, että joudun palaamaan takaisin siivoushommiin. Juuri sen jälkeen kännykkäni soi. Turun sosiaalialan oppilaitoksesta soitettiin. Olin saanut varapaikan. Tunnelma muuttui synkkyydestä iloon. Jumala päätti järjestää minulle ihmeellisellä tavalla opiskelupaikan. Inhimillisesti en läpäissyt pääsykoetta, mutta Jumala näki parhaaksi, että pääsen sisään huolimatta varasijastani.

Kun katson elämääni siitä eteenpäin ja niitä hedelmiä, joita Jumala on saanut synnyttää, voin sanoa, että Jumalan johdatus vei minut polulle, josta valmistuin sosionomi (AMK) -tutkintoon lastentarhanopettajan pätevyydellä. Vuodesta 2006 alkaen olen pääsääntöisesti tehnyt töitä päiväkodeissa. Olen kokenut sen suureksi siunaukseksi ja mahdollisuudeksi. Viime aikoina olen tajunnut tärkeän paikkani isähahmona sekä miehen mallina lapsille.

Haluankin elämäni esimerkillä rohkaista erityisesti nuoria aikuisia, jotka miettivät opiskelu- ja työasioita, luottamaan Jumalaan. Hän pitää omistaan huolen. Kun pyydämme häneltä asioita, hän vastaa meille hyvän Isän tavoin.

Juha Ylinen
Koululaistiimilinjan opiskelija
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 4/2013.
Lue Arkki nettiarkistosta

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.