Yhtenä perheenä Etelä-Afrikassa

ts22-web
”Älkää menettäkö lännessä sitä uskoa, jonka puolesta idässä menetetään henkiä.” Tämä lause on IFESin maailmankonferenssiin osallistuneen Toini Seppälän tuliainen Bela-Belasta Etelä-Afrikasta.

”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (International Fellowship of Evangelical Students) maailmakonferenssi heinäkuussa.

Ajatus perheestä tuntui kuitenkin päivä päivältä aidommalta. Sisaria ja veljiä osallistui ympäri maailmaa noin 170 maasta.

Ensimmäisinä päivinä me muutama sata opiskelijaedustajaa tutustuimme toisiimme, minkä jälkeen viikon mittaiseen konferenssiin saapuivat niin opiskelijatyöntekijät, pääsihteerit kuin IFESin työntekijät.

Ensimmäisenä aamuna saman pöydän ääressä istui minun edustamani Suomen lisäksi opiskelijoita Israelista, Yhdysvalloista, Vietnamista, Belgiasta ja Armeniasta. Tuntui melkein epätodelliselta. Jaoimme ajatuksia ja kokemuksia muun muassa siitä, miten kukin oli päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta, mitä se merkitsi ja millaista oli elää kristittynä omassa kotimaassa.

Vastaukset erosivat toisistaan valtavasti. Suomessa kipuilemme sitä, kuinka paljon uskallamme näyttää uskoamme opiskelijapiireissä. Toisella puolen maailmaa kokoonnutaan salaa, jottei menetetä vapautta tai henkeä. Yksi konferenssin mieleenpainuvimmista lauseista olikin: ”Älkää menettäkö sitä uskoa lännessä, jonka puolesta idässä menetetään henkiä.”

Itselleni vahvistui ajatus, että voisimme Suomessa ottaa uskonasiat enemmän todesta ja keskittyä Raamattuun ja Jeesukseen. Vaikka kulttuurit, joissa elämme eri puolilla maailmaa, poikkeavat toisistaan, saamme kristittyinä uskoa samaan Kaikkivaltiaaseen ja luottaa Hänen hyvyyteensä. Saamme olla rakastettuja ja rukoilla toistemme puolesta sekä elää täysillä niin, että Jeesus on parasta ja tärkeintä meidän jokaisen elämässä.
Maailmakonferenssi oli ainutlaatuinen kokemus, enkä välttämättä koskaan tule saamaan vastaavaa taivasmaistiaista maan päällä. Viikon aikana kliseinen ajatus perheestä muuttui aidoksi ja todelliseksi.

Kohokohtia olivat hetket, joissa IFESin perheeseen liitettiin uusia opiskelijaliikkeitä. Tuntui mahtavalta rukoilla heidän puolestaan. Nyt tuntuu mahtavalta, että yhdessä teidän kanssanne saan jatkaa rukousta tämän perheen puolesta, jonka konferenssin jälkeen tiedän omistavani ja jonka jäseniä tekin saatte olla. Toivon ja rukoilen, että voimme jokainen olla Jumalan käytössä omalla paikallamme, jotta kaikki voisivat oppia tuntemaan todellisen Jeesuksen ja olla tämän upean perheen jäsen.

Toini Seppälä
Oulun OPKOn puheenjohtaja
Arkkitehtuurin opiskelija

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2019. Tilaa Arkki-ilmaiseksi 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.