”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (International Fellowship of Evangelical Students) maailmakonferenssi heinäkuussa.
Ajatus perheestä tuntui kuitenkin päivä päivältä aidommalta. Sisaria ja veljiä osallistui ympäri maailmaa noin 170 maasta.
Ensimmäisinä päivinä me muutama sata opiskelijaedustajaa tutustuimme toisiimme, minkä jälkeen viikon mittaiseen konferenssiin saapuivat niin opiskelijatyöntekijät, pääsihteerit kuin IFESin työntekijät.
Ensimmäisenä aamuna saman pöydän ääressä istui minun edustamani Suomen lisäksi opiskelijoita Israelista, Yhdysvalloista, Vietnamista, Belgiasta ja Armeniasta. Tuntui melkein epätodelliselta. Jaoimme ajatuksia ja kokemuksia muun muassa siitä, miten kukin oli päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta, mitä se merkitsi ja millaista oli elää kristittynä omassa kotimaassa.
Vastaukset erosivat toisistaan valtavasti. Suomessa kipuilemme sitä, kuinka paljon uskallamme näyttää uskoamme opiskelijapiireissä. Toisella puolen maailmaa kokoonnutaan salaa, jottei menetetä vapautta tai henkeä. Yksi konferenssin mieleenpainuvimmista lauseista olikin: ”Älkää menettäkö sitä uskoa lännessä, jonka puolesta idässä menetetään henkiä.”
Itselleni vahvistui ajatus, että voisimme Suomessa ottaa uskonasiat enemmän todesta ja keskittyä Raamattuun ja Jeesukseen. Vaikka kulttuurit, joissa elämme eri puolilla maailmaa, poikkeavat toisistaan, saamme kristittyinä uskoa samaan Kaikkivaltiaaseen ja luottaa Hänen hyvyyteensä. Saamme olla rakastettuja ja rukoilla toistemme puolesta sekä elää täysillä niin, että Jeesus on parasta ja tärkeintä meidän jokaisen elämässä.
Maailmakonferenssi oli ainutlaatuinen kokemus, enkä välttämättä koskaan tule saamaan vastaavaa taivasmaistiaista maan päällä. Viikon aikana kliseinen ajatus perheestä muuttui aidoksi ja todelliseksi.
Kohokohtia olivat hetket, joissa IFESin perheeseen liitettiin uusia opiskelijaliikkeitä. Tuntui mahtavalta rukoilla heidän puolestaan. Nyt tuntuu mahtavalta, että yhdessä teidän kanssanne saan jatkaa rukousta tämän perheen puolesta, jonka konferenssin jälkeen tiedän omistavani ja jonka jäseniä tekin saatte olla. Toivon ja rukoilen, että voimme jokainen olla Jumalan käytössä omalla paikallamme, jotta kaikki voisivat oppia tuntemaan todellisen Jeesuksen ja olla tämän upean perheen jäsen.
Toini Seppälä
Oulun OPKOn puheenjohtaja
Arkkitehtuurin opiskelija
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2019. Tilaa Arkki-ilmaiseksi
