Psalmit olivat tärkeä osa Israelin kansan jumalanpalvelusta ja niissä voikin kuulla tuon ajan seurakunnan sydämenlyönnit. Psalmeissa kuvataan elävästi Israelin kansan historiaa sen myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta niissä kerrotaan myös yksittäisten uskovien tuntoja ja rukouksia eri elämäntilanteissa. Vanhuudestaan huolimatta psalmit ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä.
Jumala on uskollinen!
Psalmeissa kohtaavat pieni ihminen tunteineen ja tarpeineen sekä suuri ja ylistettävä Jumala. Kautta koko historian Jumalan kansalle on ollut ominaista Herran ylistäminen. Häntä on ylistetty hänen pelastustyöstään ja avustaan. Häntä on ylistetty, koska Hän on täynnä rakkautta, hyvyyttä ja armoa. Psalmeissa kansan ja yksittäisten uskovien suusta pulppuaa aito ilo ja ylistys (Ps.145).
Israelilaiset ylistivät Jumalaa myös vaikeuksien keskellä. Vaikeina aikoina he muistivat Jumalan menneisyydessä tekemiä suuria tekoja. He kiinnittivät katseensa Jumalan toivoa tuoviin lupauksiin tulevaisuudesta (Ps.103).
Koska Jumala on ennenkin auttanut, auttaa hän lupaustensa mukaan nytkin. Vaikeuksienkin keskellä saa kääntää katseen Jumalan lupauksiin ja kiittää Jumalaa hänen uskollisuudestansa. Pelastaja, Auttaja ja Vapahtaja ei jätä vaikeassakaan tilanteessa ja Hänen tahtonsa ihmisiä kohtaan on hyvä.
Mekin voimme muistella sitä, mitä Jumala on tehnyt menneisyydessä ja tarttua uskossa Jeesuksen lupaukseen tulevasta taivasten valtakunnasta. Se on täydellisen hyvä.
Vaikeuksien kautta voittoon
Useissa psalmeissa toistuu seuraava kaava: Alussa vuodatetaan voimakkaalla tunteella murheita, huolia, ongelmia, hylätyksi tulemisen kokemusta ja kaikkea maailman pahuutta Jumalalle. Psalmin loppua kohti mentäessä teksti alkaa kuitenkin taipua Jumalan vuolaaksi ylistykseksi, toivoksi ja iloksi. Ikävien asioiden purkamisen jälkeen sydän kevenee ja kiitos alkaa pulputa sisimmästä luonnostaan. Jumala ottaa kaiken pahuuden ja ongelmat vastaan ja antaa tilanteeseen oman näkökulmansa (Ps. 22).
Kaikkien psalmien kohteena on Jumala. Jumala ei ole elämän ulkopuolella, vaan Hän on läsnä, hallitsee ja Häneen luotetaan kaikissa tilanteissa (Ps. 27).
Jumala kuuntelee psalmien kirjoittajaa ja Hän kuuntelee samalla tavalla myös meitä. Jumala ei horju vuodatustemme edessä. Psalmeista huokuukin rehellisyys.
Tunteet, järki ja usko
Joskus ajattelemme, että tunteiden ja kokemusten sekoittaminen uskoon on vaarallista. Pyrimme älyllistämään kaiken ja selittämään asiat järjen avulla. Se tuntuu turvalliselta ja tasaiselta, ikään kuin kaikki olisi hallinnassamme. Tunteet taas voivat vaikuttaa hallitsemattomilta ja ailahtelevilta. Ne voivat tuntua vierailta ja jopa pelottavilta. Psalmeissa tunteiden annetaan kuitenkin tulla ulos täydellä voimallaan.
Vaikka tunteet ovat olennainen ja tärkeä osa kokonaista ihmistä, se ei tarkoita, että kaikkien tunteiden mukaan kannattaisi tehdä valintoja ja toimia. Jumala ja Jumalan sana ovat tunteidemme yläpuolella. Onneksi näin on. Tunteet eivät määritä meitä, vaan meidät määrittää Jumalan sana. Tunteemme eivät aina puhu totta, mutta Jumalan sana puhuu totta. Tunteemme heittelehtivät, mutta Jumalan sana pysyy. Tähän voimme luottaa ja voimme antautua tunteinemme elämään Jumalan sanan mukaisesti.
Tunteviksi luotuja
Jumalalla on tunteet ja hän on luonut meidätkin tunteviksi olennoiksi. Pietari kehottaa kirjeessään meitä olemaan teeskentelemättä (1. Piet.2:1). Uskon tämän tarkoittavan myös teeskentelemättömyyttä tunteissamme. Tunteissaan saa olla aito ja Jumalalle voi näyttää ne kaikki.
On tärkeää löytää myös muita ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa syvimpiä tuntojaan rehellisesti. Aitouden ilmapiiri on erityinen Jumalan kohtaamisen ja parantumisen paikka. Siinä yhteys Jumalaan, itseen ja toisiin ihmisiin syvenee. Näiden yhteyksien syveneminen on Jumalan tahdon ytimessä. Tunteemme ovat usein arkoja. Ne tarvitsevat yleensä hyväksyvää ja turvallista ilmapiiriä uskaltautuakseen ulos.
Jumala on turvallinen. Jeesuksen tähden hän on täynnä hyväksyntää meitä kohtaan.
Jeesuksen ristintyö vapauttaa meidät olemaan aidosti sellaisia kuin olemme. Olemme hyväksyttyjä ja armahdettuja.
Aitouden kautta vapauteen
Kun kiusauksia tai muita vaikeita tunteita pukee sanoiksi, katkeaa niistä usein terävin kärki. Ne alkavat helpottaa ja niihin saa uutta näkökulmaa. Kun synnin taakka painaa omaatuntoa, on nöyrtyminen ja syntien rehellinen tunnustaminen oikea lääke. Sen avulla Jumalan armo ja totuus voivat kirkastua ja tulla voimaksi elämään (Ps.32).
Jumalan rakkaus ja armo kasvattavat ja motivoivat meitä hylkäämään synnit ja elämään Hänen tahtonsa mukaisesti (Tiit. 2:11–12). Omilla voimillamme emme siihen pysty. Jos mahdollista, on hyvä kertoa vaikeat tunteet ja omaatuntoa painavat synnit myös jollekin luotettavalle ihmiselle. Se ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Valoon tuleminen vapauttaa!
Teksti: Topi Viitasalo
Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 4/2012. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
