Harhatieto ja todellisuus

alt=""

Elokuussa uutisoitiin ranskalaisesta tutkijasta, joka tviittasi teleskoopin tarkan kuvan Proxima Centauri-tähdestä. Tviitti keräsi toistakymmentä tuhatta tykkäystä. Kommenteissa ylistettiin tieteen voittokulkua. Sitten kuvan liikkeellelaittaja paljasti totuuden. Kyseessä oli vain punainen makkaraviipale mustalla taustalla.

Vakavampi tapaus oli syksyn 2018 paljastukset valetutkimuksista. Kolme tutkijaa kirjoitti artikkeleita Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen tulkinnasta feministisenä manifestina tai raiskauskulttuurin ehkäisemisestä kouluttamalla miehiä niin kuin nämä olisivat koiria. He huomasivat, että jos he vain laittoivat artikkeleihin tieteenalan muotijargonin ja mukautuivat sen muotioppeihin, oikeastaan mitkä tahansa läpäisi vertaisarvioinnin ja päätyi tieteellisiin julkaisuihin.

Kristillistä uskoa koskevat mielikuvat ovat monelta osin kielteisiä. Niitä pidetään itsestään selvinä ja kyseenalaistamattomina totuuksina.

Nykyään puhutaan kognitiivisesta vinoumasta. Ihmisellä on toimintamalleja, jotka saavat hänet arvottamaan tietoa puolueellisesti. Haluamme nähdä asiat meille sopivalla tavalla. Luotamme varauksettomasti suosikkiauktoriteetteihin. Torjumme tosiasiat, jotka ovat ristiriidassa uskomustemme, arvojemme ja unelmiemme kanssa. Valikoimme tietoa, tulkitsemme sitä väärin ja teemme siitä virhepäätelmiä.

Elämme jälkikristillisessä Suomessa. Sillä tarkoitan sitä, että ihmiset tuntevat ja arvostavat kristillistä uskoa yhä vähemmän. Sen vähän, mitä he tietävät, he useimmiten tietävät väärin ja vieläpä suurella varmuudella. Kristillistä uskoa koskevat mielikuvat ovat monelta osin kielteisiä. Niitä pidetään itsestään selvinä ja kyseenalaistamattomina totuuksina. Kristillisiä arvoja kauhistellaan: ”Elämmehän 2000-luvulla!” tai ”Tuohan on paluuta pimeälle keskiajalle!” Samasta ilmiöstä todistavat panettelevat etiketit vanhoillinen, fundamentalisti tai äärikristitty samoin kuin myytit siitä, että tiede on kumonnut uskon tai että kristinusko on vain valkoisen heteromiehen keksintö.

Onneksi todellisuus on rakennettu sellaiseksi, että pidemmän päälle meidän on mahdotonta kieltää sitä. Kognitiiviset vinoumat johtavat lopulta niin suuriin ongelmiin, ettemme enää pääse pakoon tosiasioita. Toisinaan uusi, yllättävä näkökulma muuttaa asenteen. Todistin sellaista hetkeä rippikoululeirillä. Toisen vetäjän kanssa käsittelimme seksuaalieettisiä kysymyksiä, jotka niin helposti nostattavat voimakkaita tunteita ja joissa ennakkoasenteet ovat vahvat. Hän aloitti yksinkertaisella kysymyksellä: Millainen paikka maailma olisi, jos me ihmiset eläisimme kuudennen käskyn mukaan? Kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus. Laajenevat silmät paljastivat riparilaisten oivaltaneen, että kristillisen etiikan mukainen maailma oli jotain aivan muuta kuin mitä julkinen mielikuva antoi ymmärtää. Moraalittomaksi, pahaksi ja rajoittavaksi kuviteltu kristinusko onkin hyvän ja kauniin puolella.

Vesa Ollilainen
TT, Suomen teologisen instituutin teologinen asiantuntija

Kuva: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.