Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa ajatella perinteisellä tavalla esimerkiksi naispappeudesta, lähetystyöstä, sukupuolirooleista eikä avioliitosta. Myös evankeliointi leimataan turhaksi uskon tuputtamiseksi, kun kaikki tiet vievät kerran taivaaseen. Kuka puolustaisi luterilaisia herätyskristittyjä, jotka ovat näkemyksineen syrjittyjä ja vähemmistössä? Apostoli Paavali antaa hyvän neuvon, joka tulisi noudattaa eri tavalla ajattelevien kristittyjen kanssa: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Rauhassa eläminen voi pelittää, jos kunnioitetaan

Joskus pitää mennä kauas voidakseen nähdä lähelle. Sananparsi piti paikkansa opiskelijaedustajien Toinin, Hannan ja minun kohdalla viime heinäkuussa, kun osallistuimme IFESin maailmankonferenssiin Etelä-Afrikassa. Opimme esimerkiksi, että suurimmat opiskelijajärjestöt eivät toimi rikkaimmissa maissa, vaan Keniassa ja Etiopiassa. Molempien maiden evankelisessa opiskelijajärjestössä on mukana yli 40 000 nuorta.  Monissa länsimaiden vanhoissa opiskelijajärjestöissä toiminta yskii samalla kun etelän yliopistoissa evankeliumi etenee vauhdilla. Miksi näin? Missiologit ovat jo kauan kertoneet, että kristinuskon painopiste on siirtynyt länsimaista Aasiaan ja Afrikkaan. Arvostettu teologi ja kirjailija John