Pysähdytkö kuuntelemaan?

antti-web
Onko koronaepidemia saanut opettaa sinuakin pysähtymisen ja hiljentymisen tärkeydestä?

Vielä pari kuukautta sitten päiväni täyttyivät opiskelutehtävistä, projekteista, harrastuksista ja ystävien tapaamisesta. Hartaushetket saattoivat jäädä näin ollen todella lyhyiksi. Sitten tuli tämä maailmanlaajuinen tilanne, jossa nyt olemme. Puolet aktiviteeteista tippui pois ja monet omista suunnitelmista menivät täysin uusiksi. Ihan kuin maailmassa olisi painettu jotain kosmista stop-nappia.

Ajankäytön vapautuminen on pysäyttänyt pohtimaan oman elämän tärkeysjärjestyksiä enemmän. Raamatun lukeminen on tullut aiempaa tärkeämmäksi, sillä uskon, että Jumala haluaa puhua ennen kaikkea sen kautta. Tämän lisäksi rauhoittuminen kuuntelemaan esimerkiksi omia tunteita tai vaikka vain lintujen laulua on toisinaan ollut sitä, mihin Jumala on kehottanut aiempaa enemmän.

Pysähtyminen ja hiljentyminen ei todellakaan ole aina helppoa, sillä silloin joutuu kohtaamaan itsensä jotenkin avoimena ja haavoittuvana. Olenkin havainnut täyttäväni päiväni vieläkin jonkinlaisella äänien tulvalla, etten joutuisi käsittelemään niitä asioita, joihin Jumala ehkä haluaisi keskittyä. Monesti omat ilon ja onnistumisen hetket onkin helpompi tuoda Jumalan eteen kuin kuunnella, mitä lohdutusta Hän haluaisi sanoa kaikkiin kipuihin ja vastoinkäymisiin.

Pysähtyminen oli myös Jeesukselle tärkeää. Hän poistui usein väkijoukkojen keskeltä mennäkseen yksin rauhalliseen paikkaan, jossa viettää aikaa Isänsä kanssa. Kaikkia Jeesuksen elämän tärkeimpiä päätöksiä, kuten julkisen toiminnan aloittamista, apostolien nimittämistä ja lopulta kuolemaansa, edelsi useat tunnit tai jopa päivät rukouksessa ja paastossa. Jos pysähtyminen ja ulkopuolisten äänien vaientaminen oli välttämätöntä Jumalan Pojalle, niin kuinka paljon tärkeämpää se onkaan meille tavallisille ihmisille.

Minkälaisten viestien sinä annat vaikuttaa itseesi tällä hetkellä? Uutiset ja ympäröivä kulttuuri ruokkivat meissä monesti turhaa ahdistusta ja pelkoa. Tähän Jeesus onneksi vastaa lupaamalla: “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina, minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33) Kumpaa sinä haluat pysähtyä kuuntelemaan?

Antti Toivonen
Tampereen OPKOn puheenjohtaja, historian opiskelija

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Veritas Forumit: 

Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.