Shamanismi, ennustajat, energiaparantajat, noidat, loitsut ja uskonnollisiin riitteihin liittyvät huumeet ovat yhä useamman nuoren arkea. Kristinuskon aseman heikentyessä hengellisyys ei ole kadonnut – päinvastoin. Pitkään on jo ollut näkyvissä, että monet nuoret täyttävät uskonnollista tyhjiötä uushenkisyydellä.
Uushenkisyys tarjoaa kokemuksia ja lupaa paljon. Mindfulness ja jooga ovat yhteiskunnassa jo valtavirtaa. Jotkut jatkavat pitemmälle energiahoitoihin, manifestoimiseen ja noituuteen. Viimeisin uskonnollisuutta tarkastellut nuorisobarometri (2023) kertoo, että samaan aikaan kuin kristillisestä uskosta vieraantuminen jatkuu, melkein puolet (44 %) nuorista pitää yliluonnollisten voimien olemassaoloa mahdollisena. Hengellisyys ei ole nuorille vierasta – se on vain siirtynyt kristinuskoa edeltäneille lähteille.
Joissakin seurakunnissa muutoksiin on reagoitu tarjoamalla nuorille sisältöjä sieltä, minne trendit viittaavat. Uskon rinnalle on tuotu hengellisyyttä, jossa kristillinen ja kristinuskolle vieras aines sekoittuvat.
Meillä on nuorille parempaa annettavaa kuin Tarot-kortit ja buddhalainen mietiskely. Henkien kanssa ei pidä leikkiä. Vaikka kaiken epäilyttävältä tuntuvan demonisoimista tulee välttää, aikuisilla on vastuu. Uushenkisyys sitoo nuoria pimeyteen.Seurakunnat tarvitsevat tämän ymmärryksen lisäksi tietoa siitä, miten henkimaailman verkkoihin jo joutuneita voidaan auttaa.
Nyt on kova tarve kypsän kokemuksen jakamiselle, Kristukselta saadulle rakkaudelle sekä tietenkin sanalle ja sakramenteille. Jeesus on jo voittanut verensä kautta kaikki pahan vallat. Raamattu tuntee kaiken tämän. Paavali perusti seurakunnan Efesoon, joka oli aikansa pakanallisuuden keskus. Kaupungissa seisoi jättimäinen Artemiksen temppeli, joka oli kokonainen mytologioiden ja kulttien maailma. Niiden keskellä Paavali opetti Jumalan sanaa rohkeasti ja Pyhän Hengen voimassa. Sen seurauksena ihmisiä vapautui paholaisen siteistä, he tulivat uskoon, okkultismin voimat murtuivat ja koko kaupungin ilmapiiri muuttui.
OPKOn pääsihteeri
Jussi Miettinen
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2026. Tilaa Arkki tästä.
