Elokuussa uutisoitiin ranskalaisesta tutkijasta, joka tviittasi teleskoopin tarkan kuvan Proxima Centauri-tähdestä. Tviitti keräsi toistakymmentä tuhatta tykkäystä. Kommenteissa ylistettiin tieteen voittokulkua. Sitten kuvan liikkeellelaittaja paljasti totuuden. Kyseessä oli vain punainen makkaraviipale mustalla taustalla.
Vakavampi tapaus oli syksyn 2018 paljastukset valetutkimuksista. Kolme tutkijaa kirjoitti artikkeleita Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen tulkinnasta feministisenä manifestina tai raiskauskulttuurin ehkäisemisestä kouluttamalla miehiä niin kuin nämä olisivat koiria. He huomasivat, että jos he vain laittoivat artikkeleihin tieteenalan muotijargonin ja mukautuivat sen muotioppeihin, oikeastaan mitkä tahansa läpäisi vertaisarvioinnin ja päätyi tieteellisiin julkaisuihin.
Kristillistä uskoa koskevat mielikuvat ovat monelta osin kielteisiä. Niitä pidetään itsestään selvinä ja kyseenalaistamattomina totuuksina.
Nykyään puhutaan kognitiivisesta vinoumasta. Ihmisellä on toimintamalleja, jotka saavat hänet arvottamaan tietoa puolueellisesti. Haluamme nähdä asiat meille sopivalla tavalla. Luotamme varauksettomasti suosikkiauktoriteetteihin. Torjumme tosiasiat, jotka ovat ristiriidassa uskomustemme, arvojemme ja unelmiemme kanssa. Valikoimme tietoa, tulkitsemme sitä väärin ja teemme siitä virhepäätelmiä.
Elämme jälkikristillisessä Suomessa. Sillä tarkoitan sitä, että ihmiset tuntevat ja arvostavat kristillistä uskoa yhä vähemmän. Sen vähän, mitä he tietävät, he useimmiten tietävät väärin ja vieläpä suurella varmuudella. Kristillistä uskoa koskevat mielikuvat ovat monelta osin kielteisiä. Niitä pidetään itsestään selvinä ja kyseenalaistamattomina totuuksina. Kristillisiä arvoja kauhistellaan: ”Elämmehän 2000-luvulla!” tai ”Tuohan on paluuta pimeälle keskiajalle!” Samasta ilmiöstä todistavat panettelevat etiketit vanhoillinen, fundamentalisti tai äärikristitty samoin kuin myytit siitä, että tiede on kumonnut uskon tai että kristinusko on vain valkoisen heteromiehen keksintö.
Onneksi todellisuus on rakennettu sellaiseksi, että pidemmän päälle meidän on mahdotonta kieltää sitä. Kognitiiviset vinoumat johtavat lopulta niin suuriin ongelmiin, ettemme enää pääse pakoon tosiasioita. Toisinaan uusi, yllättävä näkökulma muuttaa asenteen. Todistin sellaista hetkeä rippikoululeirillä. Toisen vetäjän kanssa käsittelimme seksuaalieettisiä kysymyksiä, jotka niin helposti nostattavat voimakkaita tunteita ja joissa ennakkoasenteet ovat vahvat. Hän aloitti yksinkertaisella kysymyksellä: Millainen paikka maailma olisi, jos me ihmiset eläisimme kuudennen käskyn mukaan? Kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus. Laajenevat silmät paljastivat riparilaisten oivaltaneen, että kristillisen etiikan mukainen maailma oli jotain aivan muuta kuin mitä julkinen mielikuva antoi ymmärtää. Moraalittomaksi, pahaksi ja rajoittavaksi kuviteltu kristinusko onkin hyvän ja kauniin puolella.
Vesa Ollilainen
TT, Suomen teologisen instituutin teologinen asiantuntija
Kuva: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi
