”Jokainen ihminen tarvitsee ihmisen, joka uskoo sinuun enemmän kuin uskot itseesi”

Jouni Veltheim ja Henri Korhonen rohkaisevat miehiä.
Opettajat Jouni Veltheim ja Henri Korhonen rohkaisevat miehiä kasvamaan miehinä ja isinä.

Työ miesten rohkaisemiseksi on alkanut tuskasta. Etelä-Afrikkalainen pastori Cassie Carstens vieraili 2000-luvun alussa Tansaniassa, jossa hän kohtasi silmitöntä pahuutta. Parikymppiset miehet surmasivat oman kyläyhteisönsä jäseniä ja jopa raskaana olevia naisia raa’asti viidakkoveitsillä. Cassie huusi Jumalalta apua ja kysyi, mitä hän voisi tehdä. Hän alkoi järjestää väkivaltaisille nuorille miehille jalkapallotreenejä. Niiden yhteydessä hän alkoi opettamaan heille myös elämäntaitoja. Silloin hänelle kirkastui miesten käytöksen juurisyy –isättömyys. Heillä ei ollut elämässään auktoriteettia eikä rohkaisijaa. Hengellisenä ihmisenä hän myös ymmärsi, että kyse oli samalla sielunvihollisen työstä. Cassien työn pohjalta syntyi järjestö The World Needs a Father, joka toimii nykyään yli 100 maassa. Järjestö rohkaisee, kouluttaa ja mentoroi miehiä isyyteen.

Opettaja Jouni Veltheim, 41, kertoo Cassie Carstensin tarinaa innolla. Hän tapasi Cassien ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa kristillisessä konferenssissa muutamia vuosia sitten. Sanoma kolahti neljän lapsen isään. Hän ymmärsi, että hänet on luotu tämänkaltaiseen työhön. Hänenkin sydämelleen on laskettu kutsumus rohkaista miehiä ja puhua isyyden merkityksestä.

– Cassie kysyi minulta, tulenko koulutukseen Hongkongiin vai Maltalle. Tuumin, että Malta on lähempänä.

Siitä lähtien Jouni on ollut mukana järjestön vapaaehtoisena Suomen koordinaattorina. Myös opettajan koulutuksen saanut, nykyisin opiskelijavalmentaja toimiva Henri Korhonen, 36, innostui järjestön tavoitteista. He kiertävät yhdessä Suomea pitämässä koulutuksia miehille. Kyse ei ole kuitenkaan perinteisestä tavasta kouluttaa.

– Jaamme tarinoita omasta elämästämme, tähtihetkiä ja kasvukipuja. Ihmettelemme yhdessä elämää ja miehenä kasvamista, Henri sanoo.

Koulutukset perustuvat osallistujien vuorovaikutukseen. Siinä jokainen saa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Miesten puhuessa elämästään moni tunnistaa Jumalan hyvää luomistyötä, mutta myös valheellisia käsityksiä. Omassa identiteetissä voi olla vääristymiä, kuten arvottomuuden kokemusta.

– Haluamme puhua heille totuutta, rohkaista ja rukoilla, Henri kertoo.

Isä kasvattajana

Järjestö pitää esillä opetusta isän ydintehtävistä. Henrin mukaan isä voi vahvistaa lapsen identiteettiä ja hyveitä näyttämällä omalla esimerkillään, millaiset asiat ovat elämässä tärkeitä. Hän voi luoda tilan, jossa lapsi saa olla turvallisesti oma itsensä. Lisäksi hän voi vahvistaa lapsen potentiaalia tunnistamalla lapsen ainutlaatuisia persoonallisia lahjoja. Jouni ja Henri eivät tarkoita, ettei äitikin tarjoaisi näitä lapselle. He myös ymmärtävät, ettei ole vain yhdenlaisia isiä ja äitejä, vaan jokainen on oma persoonansa omine vahvuuksineen. Heidän mukaansa miehissä ja naisissa on kuitenkin erilaisuutta, ja tytöt ja pojat näyttävät usein hakevan eri sukupuolilta hieman erilaisia asioita.

Rohkaisulla voimme parhaimmillaan vaikuttaa siihen, miten näemme itsemme Jumalan kuvana.

– Näen sen koulussa, jossa pienet pojat tulevat roikkumaan lahkeisiin, kun miesopettaja tulee paikalle, Jouni toteaa.

Hän tunnistaa isojen lahkeiden kaipuun myös omasta lapsuudestaan.

– Olen katsonut mieshahmoja ylöspäin.

Miehet ja naiset ovat lapsille mieheyden ja naiseuden malleja. Harva meistä ilmoittautuu lapsille ja nuorille tällaiseksi esikuvaksi, mutta olemme sitä, halusimmepa tai emme, Jouni muistuttaa.

Roolimallit auttavat kasvamaan

Jouni ja Henri puhuvat mielellään esikuvien merkityksestä ihmisenä kasvamisessa. Kasvua ja kehitystä tapahtuu, kun elämme suhteessa toisten kanssa. Esikuvat ja positiiviset roolimallit ovat tärkeitä, koska huomaamme heissä piirteitä, joita haluaisimme myös itsellemme. Nämä haluamiset ovat vinkkejä omista piilevistä kyvyistämme.

– Sellaisia piirteitä, joita ihailemme toisissa, on usein meissä itsessämmekin, mutta emme ehkä vielä ole tunnistaneet niitä.

Henrin ja Jounin mukaan tärkein esikuvamme on Jeesus. Hänen yhteydessään saamme aina jatkaa kasvua suhteessa itseemme ja toisiin. Henri painottaa sosiaalisen ympäristön merkitystä siinä, miten näemme itsemme. Tämä liittyy rohkaisemiseen.

– Rohkaisulla voimme parhaimmillaan vaikuttaa siihen, miten näemme itsemme Jumalan kuvana.

Haluamme olla luomassa miehuuden kultturia, jolla olisi positiivinen vaikutus perheisissä, työyhteisöissä ja seurakunnissa, toteaa Jouni Veltheim.

Suostu rohkaistavaksi

Rohkaisemisen voimaa ei voi painottaa liikaa. Jouni haluaa nostaa esille kaksi mentoria, jotka ovat olleet hänelle itselleen tärkeitä. Cassie Carstensin lisäksi hän sai saman järjestön kautta toisen tärkeän mentorin, australialaisen Marty Woodsin.

– Hän uskoo, että tällainen suomalainen hobitti voi kantaa sormusta Mordorissa, Jouni sanoo Taru sormusten herrasta -fantasian hengessä.

– On vaikeaa olla uskomatta itseensä, kun suuresti arvostamasi henkilö uskoo sinuun melkein rajattomasti. Kaikki kivut saavat olla totta hänen seurassaan, Jouni kiittää.

”Jokainen ihminen tarvitsee yhden ihmisen, joka uskoo sinuun enemmän kuin uskot itseesi”, Henri lainaa mentorointikoulutuksessa kuulemaansa ajatusta. Se liittyy oleellisesti miehenä kasvamiseen. Henrin mukaan suomalaisen miehen perinteinen asenne on pärjätä yksin ilman toisten apua ja tukea. Se on ristiriidassa sen kanssa, että jokainen mies haluaa jakaa elämäänsä ja tulla nähdyksi.

– Tarvitsen ihmisen, joka on kiinnostunut minusta ja asioistani.

Henri kertoo vasta aikuisiällä oppineensa, että ei tarvitse pärjätä ja kasvaa yksin.

Jouni ja Henri ovat toisilleen esikuvia. Kumpikaan heistä ei olisi tänään sitä mitä on ilman toista.

– Välillä toinen työntää toista ja välillä toinen vetää. Se on ollut tosi siunaava juttu, Jouni sanoo kiitollisena.

Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei individualistinen kulttuuri tee avunpyytämistä helpoksi.

– Yksin pärjääminen on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mihin Jumalan valtakunnan kulttuuri meitä kutsuu.

Miten voisin kasvaa rohkaisijana?

Moni suomalainen mies on saanut liian vähän tukea ja rohkaisua. Mikä miehiä sitten estää rohkaisemasta toisiaan?

Jounin ja Henrin mukaan epäilys omien kykyjen riittävyydestä on yksi suuri syy. Martin Sanders kertoo kirjassa The Power of Mentoring – Shaping people who will shape the world kysyneensä joukolta miehiä, kuinka moni haluaisi itselleen mentorin. Monet kädet nousivat. Seuraavaksi hän kysyi, kuinka moni olisi valmis mentoroimaan. Vain harvat kädet nousivat. Sandersin mukaan kyse on itseluottamuksen puutteesta. Henri on tunnistanut itsessään saman.

– Kymmenen vuotta sitten en ajatellut, että minusta olisi mentoriksi. Lopulta ymmärsin, että Jumala käyttää vain keskeneräisiä ihmisiä, sillä muunlaisia ei ole olemassa.

Henri kehottaa harjoittelemaan rohkaisua. Tärkeää on olla oma itsensä, sillä meillä kaikilla on oma ainutlaatuinen tapamme olla vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Kun olemme aitoja, se resonoi ja herättää luottamusta. Hänen mukaansa jo läsnäolo ja kuunteleminen ovat rohkaisemista.

Jouni tuo mukaan johtajuuden näkökulman. Toimimme toisten johtajina ollessamme vuorovaikutuksessa. Hän nostaa esille pastori Craig Groeschelilta oppimansa viisauden aitouden arvosta.

– Ihmiset seuraavat mieluummin sitä, joka on aito. Eivät sitä, joka on aina oikeassa.

Henri Korhonen huomannut, että miehillä on tässä ajassa on kova tarve löytää oma identiteetti ja kutsumus sekä saada vahvistusta niihin.

Henri Korhonen huomannut, että miehillä on tässä ajassa on kova tarve löytää oma identiteetti ja kutsumus sekä saada vahvistusta niihin.

Tule, saat pullaa

Miehet kaipaavat usein naisia enemmän toiminnallisuutta. Tähän ei aina ole osattu seurakunnissa vastata.

– Saatte tulla, saatte olla, saatte pullaa. Vaikka pulla on hyvää, se ei miehiä kutsu, Jouni harmittelee.

Henri jatkaa, että pullan äärellä istuminen ei palvele miehen tarvetta olla merkityksellinen omassa ympäristössään. Hän itse tunnistaa kaipaavansa yhteisiä keskusteluita ja opetuksen kuuntelemista, mutta monet tarvitsevat myös konkreettista tekemistä.

Henrin ja Jounin seurakunnissa vetämissä koulutuksissa tarjotaan vehnää väkevämpää. Yhteisen jakamisen kautta miehillä on mahdollisuus löytää oma identiteettinsä miehinä ja rakentava tapa olla isä. Heillä on kokemus siitä, miten monen miehen mielessä on syttynyt lamppu. Tällä on vaikutusta myös perheissä.

– Eräskin opettaja oli kysynyt vanhemmilta, mitä kotona on tapahtunut, kun lapsi on ihan erilainen, Jouni kertoo

– Isä oli käynyt koulutuksissa.

Jounin mukaan mies voi löytää merkityksellisyyttä identiteetin vahvistumisen kautta. Kun miehet löytävät omaa kutsumustaan ja ainutlaatuisuuttaan, sisäinen visio omasta identiteetistä saa vahvuutta. Silloin miehet voivat astua tielle, jolla voi elää merkityksellistä elämää.

– Mutta tämä vaatii esiin astumista, Jouni rohkaisee.

Teksti: Ilkka Kontturi
Kuvat: Haastateltavien arkistot
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 1/2024.
Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Veritas Forumit: 

Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.