Nuoren maan kreationistit katsovat Jumalan tehneen maailman muutamia tuhansia vuosia sitten kuudessa vuorokaudessa. Evolutionistisen luomisopin kannattajien mukaan luomistekstit kertovat vain, kuka taustalla vaikutti – tiede taas, miten itse tapahtumat etenivät. Vanhan maan kreationisteille luonnon ja Kirjoitusten todistus on yhdenmukainen: kumpikin kuvaa erityisiä luomisihmeitä, jotka Jumala toteutti pitkien ajanjaksojen kuluessa. Näitä kahta kirjaa on vain tulkittava oikein.
Kussakin mallissa on ongelmansa. Nuoren maan ajattelun kipupiste on tieteen tulosten hyvin valikoiva hyväksyminen. Kun ne (varsin usein) poikkeavat oikeaoppisena pidetystä Raamatun lukutavasta, tieteilijät ovat tarkoitushakuisia ja epärehellisiä. Mainitut tieteilijät heittävät tietysti saman syytöksen takaisin.
Vanhan maan kreationismin haasteet liittyvät pikemmin itse teksteihin. Tietyllä tavalla ymmärrettyinä ne sopivat erinomaisesti luonnosta tehtyihin havaintoihin – mutta onko perusteltua ajatella, että tuo tulkinta vastaa kirjoittajien alkuperäistä sanomaa eikä perustu vain tekstin lukemiseen tieteen nykykäsityksen valossa?
Evolutiivinen luomisoppi näyttää aiheettomasti pitävän naturalistista prosessia paremmin Jumalalle sopivana työtapana kuin ihmeitä. Eiväthän toistuvat, dokumentoidut parantumisetkaan ole hänen arvonsa alapuolella. Syntyy myös vaikutelma, että Raamatun teksti voi merkitä mitä tahansa, kunhan se ei vain haasta naturalististen luonnontieteiden viimeisintä käsitystä.
Kuitenkin evoluutiomallissa on monia aukkoja ja ongelmia. Tieteellisen uskottavuuden nimissä otettu loikka näille rattaille vaikuttaa hätiköidyltä. Toimivaa luonnollista keinoa elämän syntyyn elottomista kemikaaleista ei ole löytynyt. Mutaatiot ja luonnonvalinta eivät selitä valtavaa digitaalisen informaation määrää, jota eliöiden lajirunsaus tarvitsee. Siksi tutkijat etsivät jo muita mekanismeja.
Niin luontoa kuin Raamattuakin lukiessa tehdään aina tulkintoja. Tulisi nöyrästi muistaa, että tulkinnat ovat alttiita virheille ja ennakkokäsityksillä on niihin suuri vaikutus. Maltti auttaa välttämään hätäiset johtopäätökset, joiden itse toivoisi olevan tosia. Kokeellisen tieteen malleja korjataan jatkuvasti. Niiden viimeisin sana voi muuttua äkillisesti.
Äänenvoimakkuus ei saa kohota perusteiden yli.
Aidosti todellisuutta vastaava selitys, mikä se onkin, löytyy ripeimmin välttämällä turhaa vastakkainasettelua. Tarvitaan kärsivällistä, kohteliasta ja avointa vuoropuhelua vastustajia demonisoimatta. Äänenvoimakkuus ei saa kohota perusteiden yli. Toisten leimaaminen ”Raamatun arvovallan hylänneiksi” sen enempää kuin ”taikauskoisiksi näennäistieteilijöiksi” ei vähääkään auta totuuden selvittämisessä.
Jatketaan Jumalan molempien kirjojen tutkimista hänen kunniakseen – ja ollaan valmiita oppimaan niiltäkin, jotka ovat jostain eri mieltä.
J. J. Aleksi Markkanen
OPKOn apologi, puolustajanpolku.fi
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 4/2024. Tilaa Arkki ilmaiseksi
