Yksi haluaa paljon seuraajia somessa ja päästä otsikoihin. Toinen välttelee kohinaa ja pysyy mieluiten sivussa. Maria-niminen teinityttö Nasaretin taajamasta oli tavallinen ja tuntematon, eikä ehkä muuta halunnut ollakaan. Kun hän sanoi Jumalalle ”kyllä”, tehtiin maailmanhistoriaa.
Muistatko miltä tuntui, kun sait stipendin, opiskelupaikan tai pääsit hyvään bändiin? Siinä tuntee kasvavansa ainakin kymmenen senttiä. Nukkaantuneiden sormikkaiden tilalle tekee mieli ostaa nahkahanskat.
Levyn tai kirjan julkaissut alkaa plarata lehtiä uudella tavalla: ”Olisiko tässä numerossa arvio minun teoksestani?”
Mikä riemu, jos oma hengentuote löytyy isolla kuvalla ja lihavilla kehuilla! Olemassaolon tunne paisuu kuin possu joulun edellä.
Joka saa rakastettunsa polvistumaan kosintaan, saa opiskelupaikan Teatterikorkeakoulusta tai kutsutaan tähtien kanssa juhliin, kokee elävänsä isoa elämää.
Sopivaa ja sopimatonta
Ajattelemme usein, että suuret valinnat urasta ja puolisosta ratkaisevat sen, millainen elämästä tulee. Ehkä lukemattomat pienet valinnat vaikuttavat kuitenkin yhtä paljon, tai jopa enemmän.
Nasaretilainen teinityttö Maria oli tehnyt elämässään jo monta pientä valintaa, kun hän joutui ison valinnan eteen. Suostuisiko hän Jumalan hänelle sopivaksi suunnittelemaan elämään, vaikka se oli ihmisten silmissä sopimaton?
Joosef ja Maria eivät saaneet osakseen otsikoita, klikkauksia eivätkä tykkäyksiä sanoessaan ”kyllä” maailmanhistorian merkityksellisimmälle projektille. Toimintasuunnitelmana oli, että Maria synnyttäisi sinkkuna lapsen, joka sovittaisi joka ikisen ihmisen synnit kuolemalla ristillä.
Millaisia unelmia Marialla mahtoi olla elämästään ennen kuin enkeli kävi kertomassa hänelle Jumalan unelmasta? Sitä Raamattu ei kerro, mutta pikkutaajaman teiniäidissä kypsyi jotain ihmeellistä. Sydän, joka oli yhtä aikaa suuri ja pieni. Tai paremmin sanottuna nöyrä ja rohkea.
Kumarrus salaisuudelle
Evankelista Luukkaan tallettama Marian kiitosvirsi, Magnificat, on äitiyteen valmistautuvan nuoren naisen runo. Samalla se on Vanhasta testamentin teksteistä kumpuava kumarrus salaisuuksien Jumalalle, joka ylentää ja alentaa ihmisen ja jopa kokonaisen kansan niin kuin hyväksi näkee.
Marian ylistysvirsi julistaa, että Jumalan käsiin annettu elämä on onnellisin, rikkain ja hyödyllisin elämä. Se julistaa myös, että isot otsikot, klikkaukset ja tykkäykset eivät Jumalan maailmaa määrää eivätkä määrittele. Jumala katsoo ja näkee sydämeen. Hän etsii sieltä Marian sanoja: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk. 1:38)
Luterilaisuudessa parasta on käsitys, että Jumala tahtoo olla tekemisissä ainoastaan harhaan menneiden ja avuttomien kanssa. Muunlaisia kun ei olekaan. Syntiin langennut ihminen ei voi rakentaa isoa elämää, jonka suuruus olisi virheettömyyttä.
Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin suuri, kun hän omistaa Kristuksen. Sanassa ja sakramenteissa ihminen sukeltaa Jumalan kuolleista herättäviin virtoihin, jotka mullistavat koko maailman yksi ihme ja ihminen kerrallaan.
Maria uskoi, että Jumalan pelastava ja koko maailman uudistava armon virta oli vyörymässä hänen kohtunsa kautta maailmaan. Sinun kokoinen elämä on sellainen, jossa annat itsesi tämän virran vietäväksi. Siinä virrassa olet yhtä aikaa kaiken hyvän vastaanottaja ja kaiken hyvän kantaja toisille.
Rohkeana laumassa
Polulla omankokoiseen ja omannäköiseen elämään kysytään rohkeutta. Sitä onneksi saa Jumalalta niin paljon kuin tarvitaan. Rohkeutta tarvitaan erityisesti silloin, kun on tehtävä eri tavalla kuin toiset. Kun on puolustettava niitäkin kristillisiä opinkappaleita ja arvoja, joita yleensä peukutetaan vain alaspäin.
Uuden testamentin kuva seurakunnasta ruumiina ja uskovista ruumiin jäseninä on kutsuhuuto erilaisista koostuvaan porukkaan.
Omankokoinen ja omannäköinen elämä ei onneksi ole vain vastavirtaan uimista. Se on myös myötävirtaan uimista mukavassa parvessa. Joillekin juuri parvessa voi olla kaikkein vaikeinta. Jos luottamus ihmisiin on haavoittunut, on helpompaa olla yksin ja oppositiossa.
Uuden testamentin kuva seurakunnasta ruumiina ja uskovista ruumiin jäseninä on kutsuhuuto erilaisista koostuvaan porukkaan.
Omannäköinen elämä löytyy seuraamalla hyviä paimenia ja elämällä täysillä siellä, minne juuri nyt kuulut: perheessä, seurakunnassa, oppilaitoksessa, harrastusporukassa…
Mutta jos tärkeimmät viisauden lähteet ohjaavat toisin, on pyydettävä rohkeutta olla seuraamatta suosituintakaan johtajaa. Jeesus vertaa seuraajiaan lampaisiin, ja lammas on laumaeläin. Laumasieluja emme kuitenkaan halua olla.
Maria otti rohkeasti omankokoisen askeleen. Hän otti sen sivussa julkisuudesta ja enemmistön kiitosta toivomatta. Hänen askeleensa koitui kuitenkin isoksi siunaukseksi maailman jokaiselle ihmiselle.
Mikä on sinun askeleesi tänään kohti omankokoistasi elämää?
Danielle Miettinen
Veritas Forum -koordinaattori
Marian kiitosvirsi
Luukas 1:46‒54
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne,
joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen,
ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.
