Vastaus ei ole onneksi vaikea. Se mitä Jumala haluaa tehdä on helppo löytää Raamatusta. Jumala haluaa pelastaa ja kutsua ihmisiä takaisin yhteyteensä. Kun ihminen lankesi syntiin, niin Jumala lähti etsimään langenneita Aadamia ja Eeva ja korjasi itse välit. Jeesuksen eläessä maan päällä vietti hän paljon aikaa ihmisten kanssa, jotka olivat kaukana Jumalasta. Hän etsi eksyneitä ja kadonneita. Jos mietimme tätä omassa toiminnassamme, niin teemmekö näin? Kuinka paljon toiminnastamme on varsinaisesti kutsuvaa toimintaa, jossa ollaan kentällä kohtaamassa ihmisiä?
Emme ole aivan tässä ytimessä. Olen pohtinut muutamia tuntomerkkejä, joiden avulla voimme arvioida kristillistä toimintaa tavoittavuuden näkökulmasta:
- Toiminnassa on mukana muitakin kuin tunnustavia kristittyjä. Se tuo aivan erilaisen jännitysmomentin opiskelijailtoihin. Keskustelut eivät menisi tutulla tavalla, vaan kristityt joutuisivat oikeasti perustelemaan uskoaan ja saisivat vastattavakseen haastavia kysymyksiä.
- Ihmisiä tulee uskoon.Tällaisista kohtaamisista seuraisi uskoontulemisia, koska “Jumalan sana ei tyhjänä palaa”.
- Tapahtuu hengellistä kasvua. Paikalleen pysähtyneessä toiminnassa ei tapahdu kasvua ja oppimista. Kun toiminnassa on mukana ihmisiä, jotka tarvitsevat opetusta ja ohjausta, niin se kasvattaa jo mukana olevia kristittyjä hengelliseen vastuuseen. Ihmiset eivät kasva vain opetusta tai saarnaa kuunnellen, vaan Jumalan sanaa on päästävä testaamaan käytännössä ohjatusti.
- Kuulemme todistuksia. Jotta lähetyskeskeinen ilmapiiri ja kulttuuri voi syntyä, se vaatii säännöllistä puhetta. Jos keskustelemme vain tietopuolisesti opetuksesta tai vain arkisista asioista, niin lähetysnäkökulma unohtuu. Uskoontulemiset ja niiden esillä pitäminen rohkaisee koko yhteisöä.
- Toimintaan kutsutaan myös seurakuntayhteydestä vieraantuneita kristittyjä. Myös kristittyjen kavereiden, joilla ei ole seurakuntayhteyttä kutsuminen opiskelijailtoihin on tärkeää.
- Toimitaan yhdessä näkyvällä tavalla ihmisten tavoittamiseksi. Sen lisäksi että jokainen toimii omalla paikallaan arjen kutsumuksessa, niin teemme yhdessä porukalla jotain, joka näkyy ulospäin.
Näin voimakas keskittyminen lähetykseen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että lopetamme arkielämän velvoitteet ja keskitymme vain lähetykseen vaan pikemminkin sen oivaltamista, että juuri se arkielämä on meidän lähetyskenttämme. Jeesuksen elämästä luultavasti vain murto-osa oli julkisten puheiden pitämistä ja suurin osa oli sitä, että hän oli ihmisten parissa tekemässä tavallisia asioita. Evankeliumeihin on tallennettu olennaiset ja käänteentekevät opetukset, joiden kautta Jeesus vaikutti ihmisiin ja opetti Jumalan valtakunnasta, mutta siihen tilanteeseen pääseminen on vaatinut paljon arkista ihmisten kohtaamista, että häntä kuunneltiin.
Vielä nämä asiat eivät ole arkitodellisuutta ja säännöllistä rutiinia, mutta jotain sen suuntaista olemme kuitenkin välillä tehneet ja kokeneet. Alkusyksyn illassa meillä oli vapaamuotoinen iltahartaushetki, jossa rohkaisimme toisiamme kertomaan asioista, mitä Jumala on tehnyt heidän elämässään. Eräs opiskelija kertoi, että hänen lukioaikainen kaveri oli tullut uskoon. Viime keväänä illassa kävi ihminen, joka luonnehti oman maailmankatsomuksen ateistiseksi ja hänen kanssaan oli erittäin mielenkiintoista keskustella.
Vuotuinen ReStart -tapahtuma on iso ponnistus, jossa nuoret tekevät tavoittavaa työtä jopa yli järjestö- ja seurakuntarajojen. Sählyvuorolla ja leffailloissa on käynyt porukkaa, jotka eivät ole muuten mukana toiminnassa. Olemme muutamia kertoja käyneet opiskelijaillan jälkeen kaupungilla kohtaamassa ihmisiä tai laittaneet ruokaa ennen opiskelijailtaa ja kutsuneet sinne ystäviä.
