Alku oli karu. ”Herra sanoi Abramille. Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1. Moos. 12:1-3)
Kuka ihmeen Abraham?
Kenties taivaan enkelitkin ihmettelivät Abrahamin valintaa, kun Jumalan huikea suunnitelma alkoi paljastua. Hän oli Jumalan ”musta hevonen”, kutsumuksensa hetkellä jo 75-vuotias. Hän oli kotoisin Mesopotamian Urin kaupungista, nykyisen Irakin eteläosasta. Alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset ja niistä löydetyt taidokkaat esineet kertovat paljon Abrahamin kotikaupungista. Ur oli vauras kulttuurimetropoli. Siellä palvottiin kuujumalaa ja uhrattiin ihmisuhreja. Abrahamin vaimon Saaran nimikin muistutti kuujumalattaren nimeä. Abraham ei ollut pyhäkoulupoika, vaan aktiivinen epäjumalien palvelija (Joos. 24:2,3). Abrahamin kutsu oli siis todellakin armovalinta, joka ei liittynyt mihinkään miehen jaloon ominaisuuteen.
Lähde ja ole siunaus
Jumala käski Abrahamin jättää taakseen kotimaansa, kotiseutunsa ja sukulaiset. Hänen oli lähdettävä kohti tuntematonta, Jumala ei vielä puhunut määränpäästä mitään. Oli kuin Jumala olisi sanonut: ”Lähde suljetuin silmin kysymättä minne sinut vien. Kun olet jättänyt synnyinmaasi taaksesi, olet astunut uskon seikkailuun.” Abrahamin kutsu muistuttaa Jeesuksen sanoja (Matt. 10:37): ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle.”
Jumala tekee edelleen yllättäviä valintoja. Tämän ovat monet Jumalan omat kokeneet. Kutsun kantaja jättää taakseen jotain arvokasta – ehkä turvatumman toimeentulon tai ihmisten arvostuksen. Kun lähdet liikkeelle, kulman takana odottaa kuitenkin siunaus. Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä tämä näkyy selvästi. Mestari käskee lähtemään, minkä mukana tulee lupaus siunauksesta. Evankelista Matteus sanoo sen näin (28:19-20): ”Menkää ja tehkää ja kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki minkä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Abrahamin kutsussa on kaksi käskysanaa: Lähde ja ole siunaus. Jos Abraham ei olisi lähtenyt, tarina olisi päättynyt tähän. Kansoille tarkoitettu siunaus ei olisi tullut ainakaan Abrahamin kautta. Jumala ei tässä tarkasti määrittele mitä kaikkea tuo siunaus tarkoittaa. Joka tapauksessa se tulee Jumalalta itseltään ja koskee koko ihmiskuntaa. Siunauksen vastaanottaminen riippuu siitä, miten ihmiset suhtautuvat Abrahamiin. Hänen nimensä on tuleva suureksi sen kautta, että hänen vaikutuksensa ulottuu tuleviin sukupolviin – tänne Suomen perukoille saakka. Hänen jälkeläisestään polveutui Messias, Jeesus Kristus.
Lähtökitkaa
Raamattu ei peittele ihmisten heikkouksia, ei edes uskon esikuvien kohdalla. Aabrahamin liikkeelle lähtö ei sujunut kuin tanssi (1. Moos 11:31; 12:1 ja Apt 7:24). Vaikka miehen piti mennä kauas, hän asettuikin Harraniin (1. Moos. 12:4). Hän otti kyllä askeleita oikeaan suuntaan, mutta jäi kuitenkin varikolle odottamaan. Vasta kun hänen isänsä oli kuollut, Abraham oli valmis jättämään kotimaansa.
Toisen kerran Abraham poikkesi suunnitelmasta matkustaessaan Egyptiin. Hän toivoi löytävänsä leipää nälänhädän kurittaessa luvattua maata (1. Moos. 12:10-20). Egyptissä Abraham valehteli, että hänen kaunis vaimonsa Saara oli hänen sisarensa. Eikä tässä kaikki. Hän yritti auttaa Jumalaa lupausten täyttämisessä hankkimalla jälkeläisen egyptiläisen orjattarensa Hagarin kanssa.
Usko avautuu
Kun Abraham sai kutsun, hän ei ymmärtänyt mitä Jumalan lupaukset tarkoittivat. Jumala oli silti uskollinen. Hän muistutti samasta asiasta uudelleen ja uudelleen. Kerran Jumala kutsui Abrahamin katsomaan kanssaan yötaivasta ja kertoi, että hän saa jälkeläisiä yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä. Silloin Abraham uskoi, vaikka olosuhteet puhuivat toista. Jumala katsoi hänet uskon perusteella vanhurskaaksi eli itselleen kelvolliseksi (15:6; Room. 4:3).
Jumala vanhurskauttaa ihmisen uskon kautta, ilman tekoja. Tämä on aina ollut vaikea pala nieltäväksi. Mielellämme esittelisimme toisillemme ja taivaan isännälle hurskauttamme ja kertoisimme heille pilviä hipovia sankaritarinoita. Kristinusko on kuitenkin armouskonto, joka alkaa kelvata, kun kulissit kaatuvat.
Näin kävi myös Abramille. Hänet luettiin vanhurskaaksi pelkästään uskon perusteella, noin 14 vuotta ennen ympärileikkausta (1. Moos 17). Ympärileikkaus annettiin uskon vanhurskauden sinetiksi. Se muistutti, millä perusteella Abraham kuuluu valittujen ja pelastettujen joukkoon (Room. 4:11).
Abraham on juutalaisten kantaisä. Vanhurskauttamisen näkökulmasta Abraham on kaikkien uskovien – sekä juutalaisten että pakanoiden isä. Tämä vanhurskauttamisen vallankumouksellinen sanoma on muuttanut koko maailmanhistoriaa. Uskonvanhurskaus on kristinuskon kruununjalokivi, uskon ja palvelemisen tärkein lähtökohta.
Armoa ja taivaallista huumoria
Miten ihmiset pelastuivat Vanhan liiton aikana? Monet kyselevät tätä. Abraham ja muut Vanhan testamentin pyhät pelastuivat samalla tavalla kuin mekin: turvautumalla Jeesukseen. Abraham luotti, että Jumala pelastaisi ihmiskunnan hänen suvustaan syntyvän vaimon siemenen kautta. Aabrahamin usko oli uskoa tulevaan Vapahtajaan, syntien anteeksisaamiseen ja siksi hänet vanhurskautettiin. Kun Saara synnytti Abrahamille Vapahtajan esi-isän Iisakin, Abraham oli jo 100-vuotias. Hepreankielellä Iisak tarkoittaa naurua tai vitsiä. Niin uskomattoman ihmeen Jumala oli tehnyt, että vanhempia nauratti!
Sinutkin Jeesus on kutsunut siunauksensa välikappaleeksi. Ristillä Hän on maksanut sinusta kalliin hinnan. Sinut on ostettu elävän Jumalan palvelijaksi. Mitä sinä voisit tänään jättää taaksesi löytääksesi kulman takana odottavan siunauksen?
Jussi Miettinen
