Millaista on sinun mielestäsi loistava elämä? Kyselimme tätä kysymystä nuorilta eräässä lahtelaisessa kauppakeskuksessa. Saimme mm. tällaisia vastauksia: Loistavaa elämää on, kun on ystäviä, puhdas ja siisti koti; kun on perustarpeet kunnossa; kun ei ole velkaa; kun on rikas ja voi shoppailla; kun voi syödä hyvää ruokaa; kun on mopo.
Jutellessani nuorten kanssa mieleeni nousi kysymyksiä: Entä jos mopo puuttuisi? Tai oma koti tai ystävät? Olisiko mitään mahdollisuutta, että elämä olisi silloin loistavaa?
Raamattu kertoo, että Jeesus ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Ystävät hylkäsivät hänet. Hänellä ei aina ollut mihin päätään kallistaa. Hän paastosi yksin erämaassa. Hän toimi monesti kuin orja. Hän luopui kaikesta jumalallisesta rikkaudesta ja lopulta omasta hengestään. (Fil. 2:6-8.) Ja silti Jeesus eli loistavaa elämää: ”Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” (Joh. 1:14.)
Jeesuksen elämässä näemme, ettei loistava elämä riipu ensisijaisesti ulkonaisista olosuhteista, ei edes siitä, omistaako mopon vai ei. Jumala haluaa antaa elämäämme paljon hyviä asioita. Mutta Jumala haluaa, että ne eivät ole meille elämän valo, joka tuo ilon, onnen ja merkityksen.
Saatamme menettää kaiken maallisen yhdessä silmänräpäyksessä: mopo voi mennä rikki, ystävät voivat pettää ja ruoka loppua. Jeesus haluaakin, että sydämessämme loistaisi valo, jota pimeys ei voi saada valtaansa. Valo, joka on kaikkia muita valoja kirkkaampi.
Katsele Jeesuksen kasvoja
On yleisesti tunnustettu tosiasia, että ”tyhjästä on paha nyhjästä”. Jeesus haluaa täyttää meidät, jotta elämässämme voisi loistaa tämä valo, jota pimeys ei saa valtaansa. Paavali kehottaa tähän Efesolaiskirjeessä tällä tavoin: ”…antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä, hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestänne Herralle.” (Ef. 5:18,19.) Ja Daavid opettaa psalmissaan: ”Ne, jotka katsovat Häneen, säteilevät iloa” (Ps. 34:6).
Jumalan kasvojen katseleminen on sitä, että tulemme Hänen eteensä tutkien Sanaa, rukoillen ja vaikkapa soittaen ja laulaen (Kol. 3:16). Silloin Jumalan Henki täyttää meitä. Jumalan kasvot säteilevät pyhyyttä, hyvyyttä ja rakkautta. Ja kun katselemme niitä, alamme loistaa samaa kirkkautta, jota Hän loistaa (2. Kor. 3:18).
Oppitunti fosfori-Tuhkimolta
Tyttärelläni Ellillä on seinälle laitettava fosforoitu kuva Tuhkimosta. Fosfori tarvitsee valoa ”latautuakseen”. Se toimii periaatteella: mitä enemmän valoa, sitä enemmän loistetta pimeässä. Kun ihastelimme yhtenä päivänä Tuhkimosta loistavaa valoa pimeässä vessassa (koska se on kotimme pimein paikka), mieleeni tuli ajatus, että Jumala haluaisi meidän elämämme olevan tietyllä tavalla samanlaista kuin tuon fosfori-Tuhkimon.
Loiste Tuhkimoon tuli siitä, että pidin sitä hetken lampun alla keräämässä valoa itseensä, ja sitten se loisti kaikille vessassa olijoille. Jeesus opettaa näin: ”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.” (Mark. 1:15,16.)
Vaikka usko ei olekaan mikään matemaattinen kaava, silti mitä enemmän vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, sitä enemmän myös alamme loistaa Hänen valoaan (Joh. 15:4-5).
Paavali opettaa, että ”Jumala joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Kor. 4:6.)
Armo valaisee
Sain oppia tuntemaan jotain tästä Jumalan kirkkaudesta Helsingin jäähallissa maaliskuussa 2012. Näin, miten eräs sydän, joka oli ollut vielä muutama vuosi sitten täynnä pimeyttä, loisti nyt Jeesuksen valoa.
Rikollisjengi Natural Born Killersin entinen johtaja Lauri ”Late” Johansson kertoi Mahdollisuus muutokseen -juhlassa, miten Jeesus oli valaissut hänen sydämensä. Sain nähdä, kuinka entisen kovasydämisen murhamiehen silmiin kohosivat kyyneleet siitä, miten suuri ja ihmeellinen Jumalan rakkaus on. Se riittää jopa vaaralliselle rikolliselle, joka on tappanut monta ihmistä.
Edelleen vankeusrangaistustaan kärsivä Late sanoo todistuksessaan: ”Ei mulla oo ikinä ollu näin vähän rahaa tai muuta, mutta en mä oo koskaan ollu näin onnellinen. Jes. 1:18:ssa lukee, että vaikka synnit on verenpunaiset, ne tulee valkeiksi kuin puhdas villa. Mitään sellasta inhimillistä tekoa ei ole olemassa jota sä et voi saada anteeks Jumalalta. Tää on se juttu johon sun pitää ankkuroida sun elämäs.” Tästä loistaa valo.
Eläviä kiviä
Kävellessäni hiekkaisella jalkakäytävällä eräänä aurinkoisena aamuna huomasin, että osa tiellä olevista pienistä kivistä loisti kirkkaasti. Nostin katseeni hieman pidemmälle ja huomasin, kuinka paljon tiellä oli vaaleita kiviä, jotka heijastivat auringon valoa. Vaaleat kivet loistivat tummien kivien ja tummien hiekanmurujen keskellä, jotka eivät heijastaneet valoa.
Ajattelen, että meidät kristityt on kutsuttu olemaan eläviä, Jeesuksen verellä puhdistettuja kiviä, jotka loistavat tämän maailman keskellä kuin vaaleat kivet keväisessä auringon paisteessa. Näistä kivistä Jumala haluaa rakentaa hengellisen rakennuksen, jossa Hänen kirkkautensa voi tulla julki tämän maailman keskellä (1. Piet. 2: 5,9).
Teksti: Olli Lehmonen, OPKOn koululais- ja nuorisotyöntekijä
Artikkeli on julkaistu alun perin Arkki-lehden numerossa 2/2012. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
