”Kevään Arkin teema on aina ollut lähetys.” Näin minua muistutettiin. Mikäs siinä. Tietenkin lähetyksestä pitää kirjoittaa myös OPKOn jäsenlehdessä. Onhan OPKOlla oma lähetyssihteerikin, omat lähetyskohteet ja aktiot. Paikallisyhdistykset nimeävät lähetysvastaavia, jotka kutsuvat lähetystyöntekijöitä vierailemaan opiskelijailloissa kerran kaudessa. Toimimme hyvässä yhteistyössä kirkon virallisten lähetysjärjestöjen – erityisesti Kylväjän ja Kansanlähetyksen – kanssa. Lähetyskasvatus viiden vuosikymmenen ajan on kannattanut. Evankeliumin asialle on muihin maihin lähtenyt monta bussilastillista entisiä opiskelijoita. On hienoa olla suuressa mukana!
Lähetys on tärkeää, mutta onko se vieläkin enemmän kuin vain yksi tärkeä asia monien tärkeitten asioiden joukossa? Enemmän kuin seurakunnan työala tai taloushallinnon kustannuspaikka?
Lähetys ei ole vain yksi kappale dogmatiikan kirjassa, yksi opiskelijaillan aiheista tai yksi Raamatun suurista teemoista. Lähetyksen sanoma kulkee Raamatun läpi, konkreettisesti ja monien vertauskuvien kautta. Lähetys alkoi syntiinlankeemuksesta ja se loppuu vasta silloin, kun ei ole enää ketään, jonka Jumala voisi pelastaa ikuisesta kadotuksesta. Jumala etsii paratiisista karkotettuja ihmisiään ja suojelee heidät omalta vihaltaan suuressa arkissa. Kun matka on tehty, hän avaa ovet uuteen maailmaan. Suuri Kertomus huipentuu Herramme huutoon: ”Se on täytetty!” (Luuk. 24:25-27).
Isä lähetti Poikansa. Isä ja kuolleista herätetty Poika lähettivät Pyhän Hengen. Isä, Poika ja Pyhä Henki yhdessä lähettivät seurakunnan. Sinäkin kastettuna ja Jeesukseen uskovana olet henkilökohtaisesti lähetetty: ”Menkää ja tehkää…” (Matt. 28:18-20).
Lähetys on kokonaisvaltaista. Sillä on aina sosiaalisia, poliittisia, ekonomisia ja hengellisiä vaikutuksia kulttuureissa ja yhteisöissä. Kun kasvatamme uutta kristittyä sukupolvea, haluamme heidän näkevän mahdollisuutensa ja velvollisuutensa edistää – Raamatusta nousevan kristillisen ihmiskäsityksen mukaan – esimerkiksi oikeudenmukaisuutta ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia oppilaitoksissa, työpaikoilla ja omissa verkostoissaan. Silti tässä ei ole kaikki. Sanoma rististä on lähetystehtävän keskus. Jumalan mission perimmäinen tarkoitus jää toteutumatta, ellei se auta ihmistä uskomaan ja turvautumaan Jeesukseen. On huolestuttavaa, jos lähetyskasvatus ei enää vahvista halua julistaa evankeliumia.
Jumala on antanut lähetystehtävän tavallisille ihmisille. Jeesuksesta koulussa räppäävä sälli, raamattupiiriä pitävä kotiäiti sekä Veritas Forumia tai Ruttureppu-leiriä järjestävät nuoret ovat lähetyksen asialla siinä missä toisiin maihin lähetetyt työntekijätkin.
Jokaisella meistä on oma kutsumuksemme, lahjamme ja vaikutuspiirimme. Kukaan ei voi olla kaikessa mukana. Koulut ja yliopistot ovat OPKOn työmaita, joiden parissa toteutamme omaa lähetystehtäväämme – kerromme Jeesuksesta, opetamme Raamattua ja varustamme nuoria elämänmittaiselle matkalle. Jokainen kristitty koululainen ja opiskelija on jo nyt ykkösluokan lähetystyöntekijä omassa sosiaalisessa verkostossaan. Meidän vanhempien, OPKOn ystävien ja tukijoiden tehtävä on tukea heitä siinä.
Jussi Miettinen
Ps. OPKOn ystävät ja seniorit perustivat 8.5.2014 ”OPKOn ystävät ry” -nimisen järjestön tukemaan OPKOn mission toteutumista ja kehittämään ystävätoimintaa. Rukoillaan tälle rohkaisevalle hankkeelle tuulta siipiensä alle!
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 2/2014.
