Pääsihteeri Jussi Miettinen 50 v – Nuoruuden näky innostaa yhä

jussi_miettinen_7_pieni
Kun mies täyttää 50 vuotta, on aika kysyä, millaiseksi ihmiseksi hän on kasvanut ja mitä hän vielä voi tehdä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä on OPKOn pääsihteerin Jussi Miettisen vuoro tulla tälle paalupaikalle.

Kahdeksan vuotta OPKOa johtanut Jussi Miettinen tunnetaan visionäärinä. 1980-luvulla hän oli mukana synnyttämässä kristillistä Maata näkyvissä -festaria Turkuun. Tapahtuma kasvoi Euroopan suurimmaksi lajissaan ja vetää edelleen vuosittain Turku-halliin toistakymmentä tuhatta nuorta.

Hänen kädenjälkensä näkyy myös lukuisissa nuorisotapahtumissa ja esimerkiksi rippikoulun oppikirjassa Elämän puu. Miten suurten näkyjen mies asettui pienen järjestön johtopaikalle?

‒ Nuorena merkityksiä arvioi helposti koon ja numeroiden perusteella. Kun on jo vähän kauemmin kaikkea katsellut, asioita näkee eri tavalla.

‒ OPKOn merkitystä ei voi eikä tarvitse arvioida koon mukaan. OPKO on onnistunut, kun sen missio toteutuu ja Kristus tulee tunnetuksi.

 
Minkä sortin teologi OPKOlla on nyt pääsihteerinä? Miettisen äidillä on evankeliset juuret ja isällä oli körttitausta. Itse hän on käynyt Kansan raamattuseuran rippikoululeirin, ollut töissä ensin evankelisessa liikkeessä ja sitten viidesläisessä Kansanlähetyksessä.

‒ Koen olevani luterilainen herätyskristitty, jolle keskeisintä on uskonvanhurskaus, Raamattu, kristittyjen yhteys ja lähetyskäsky, Miettinen tiivistää teologisen identiteettinsä.

Hänen Riihimäellä asuva papinperheensä koostuu puolisosta, toimittaja Danielle Miettisestä sekä 12- ja 14-vuotiaista tyttäristä, kahdesta koirasta, kahdesta vuohesta ja parvesta kultakaloja puutarhan lammessa. Danielle toimii nykyisin freetoimittajana ja puolitoimisena Veritas Forum -koordinaattorina.

Vastuunkantajia kirkkoon ja yhteiskuntaan

Yksi OPKOn tärkeistä tehtävistä on kasvattaa opiskelijapolvesta tulevaisuuden vaikuttajia kirkkoon, yhteiskuntaan ja myös liike-elämään. Tämä on Jussi Miettisen toiveena edelleen.

‒ Haluamme tukea nuoria tiedostamaan vastuunsa, lahjansa ja mahdollisuutensa. Monet nykyisistä opkolaisista ovat tulevia johtajia. Tärkeä kysymys on tämä: mitä OPKO voi antaa heille nyt? Jussi Miettinen kysyy.

Hän nostaa esimerkiksi OPKOn alumneista Rambollin pohjoismaiden liiketoimintajohtajan Markku Moilasen, joka usein mainostaa, kuinka hän oppi talouden ja kirjanpidon perustaidot Turun OPKOssa.

Teologisen johtamisen lisäksi pääsihteeriltä edellytetään paljon strategista suunnittelua, organisointia, työntekijöiden ohjausta, muiden johtajien säännöllisiä tapaamisia ja niukkojen talousresurssien vuoksi ahdistavienkin päätösten tekemistä. Läheisimmäksi itselleen Miettinen kokee uuden luomisen. Taloushallinnossa hän tunnustaa tarvitsevansa taitavampia.

‒ Onneksi minulla on korvaamattomana apuna taitava talous- ja hallintopäällikkö, mahtava tiimimme toimistolla ja piireissä sekä omistautunut hallitus, Miettinen kehuu.

Maailman ääriin

OPKO on alusta lähtien ollut kansainvälisesti aktiivinen ja samalla kotimainen ja paikallinen.

Opiskelijoita on 1960-luvulta alkaen rohkaistu lähetysvastuuseen ja luomaan kontakteja ulkomaille. Tälläkin hetkellä Jussi Miettinen haluaisi laajentaa työtä Suomen rajojen ulkopuolella.

‒ Kun opiskelija kohtaa nuoria eri maissa, tämä on parasta mahdollista sytykettä lähetyselämään.

Pääsihteeri on myös aktiivisesti mukana useissa kansanvälisissä foorumeissa. OPKOn yli 150 sisarjärjestöä eri puolilla maailmaa muodostavat IFES-perheen, jonka Euroopan-työn ohjausryhmään Miettinen kuuluu. Lisäksi hän on mukana eurooppalaisen Mission-net-verkoston hallituksessa ja Veritas Forumin Euroopan työn ohjausryhmässä.

‒ Vuorovaikutuksessa saadaan ideoita ja muita hyviä tuliaisia. Monissa maissa kirkot kasvavat ja kristityt ovat rohkeita. Minimaalisen pienistä resursseista huolimatta väkeä voi olla liikkeellä valtavasti. Tällaisen näkeminen sekä innostaa, että tekee hyvällä tavalla pieneksi, Miettinen sanoo.

Julistaminen palkitsevinta

Jokaiselta johtajalta edellytetään passiota. Se on kaksimerkityksinen sana, joka sisältää intohimoa ja kärsimystä. Molempia vaaditaan johtajalta. Mikä on Miettisen intohimo, mitä hän rakastaa?

Hän luettelee tärkeitä asioita: perhe, lukeminen, puutarha, elokuvat ja matkustelu. Lopulta hän uskaltaa mainita myös työn. Ääneen tulee elävyyttä.

‒ Rakastan evankeliumin julistamista ja Raamatun opettamista. Niistä minä tykkään, ja toivoisin, että niille olisi enemmän aikaa.

 
Miettinen tunnustaa, että hänen vahvuutensa jäävät hallinnon hoitamisen jalkoihin.

‒ Ihmisten kutsuminen Jeesuksen yhteyteen sytyttää aina, mutta usein resurssien asettamat rajat pakottavat istumaan toimistolla. Se on kipeä asia. Parhaimmillani olen silloin, kun saan olla ihmisten kanssa ja rohkaista heitä löytämään oman paikkansa.

Anna pois

Niiden kymmenien vuosien aikana, jotka Miettinen on tehnyt nuorisotyötä, nuoret ovat muuttuneet valtavasti.

‒ Harvat osaavat enää nykyään kysyä Jumalaan liittyviä kysymyksiä, mutta kaikilla on pohjaton rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jos osaisimme rakastaa, voisimme tarjota myös armoa.

 
Papin rukous on, että OPKOssa kaikki, nuoret ja vanhat, kykenisivät kulkemaan koululaisten ja opiskelijoiden rinnalla.

Mihin Jussi Miettinen haluaa jäljellä olevina työvuosinaan erityisesti panostaa?

‒ Evankelista Billy Grahamilta kysyttiin joskus samaa. Hän vastasi, että kymmeneen mieheen. Ajattelen samoin, eikä sukupuolella ole tässä merkitystä. Panostaisin yksilöihin, ja niin on tehtykin.

Jussi Miettinen muistelee usein erästä elämänsä avainhetkeä ensimmäisessä Maata Näkyvissä -tapahtumassa.

‒ Seisoin Turun Pallivahan seurakuntakeskuksen salissa, siellä takana. Näin silmieni edessä kuvan suuresta nuorisojoukosta. Koin, että Jumala kutsui minut tekemään työtä nuorison parissa. Tätä näkyä olen seurannut, vaikka välillä olenkin yrittänyt räpistellä siitä irti.

Teksti: Salli Hakala ja Arkin toimitus
Kuvat: Ilkka Kontturi
* * *

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Kaksi valtuutusta

Milloin viimeksi aloit katsoa elokuvaa keskeltä tietämättä, mitä siihen mennessä on tapahtunut? Uskonasioiden kanssa käy usein näin. Keskitymme tapahtumiin syntiinlankeemuksesta lunastukseen unohtaen, että stoori alkoi jo ennen niitä. Raamatun kuvaamat luomistapahtumat kertovat suuresta taiteilijasta, joka ei luonut mitään vain siksi, että se on hyödyllistä. ”Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä” (1. Moos. 2:9). Kauneus ja sen tuoma nautinto olivat arvokkaita itsessään. Nämä ovat edelleen läsnä kaikkialla maailmassa – vastasyntyneen lapsen maidon luputuksessa, koiran selkään sataneessa lumihiutaleessa ja poskien punassa ensitreffeillä. ”Kauneus pelastaa maailman”, sanoi venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Godwin "Gody" Otieno
Tanssija putosi Jeesuksen syliin

Kenialainen ammattitanssija Godwin ”Gody” Otieno ahmi Euroopan taidemaailman mahdollisuuksia ja loisti suurilla lavoilla. Hän luopui loisteesta juuri kun nousukiito oli maukkaimmillaan. Jäljellä on Jeesus ja avoin tulevaisuus.

Opetukset

Herätys apostolien malliin

On kiehtovaa ja yllätyksellistä tutustua siihen millainen Jeesus oli. Tarkoitan hänen katsettaan, luonnettaan ja sen sellaista. Ne kertovat meille, millainen Jumala on. Uuden testamentin kertomukset Jeesuksen kohtaamisista ihmisten kanssa tutustuttavat meidät Jeesuksen persoonallisuuteen. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9).

Apologianurkka

Luomisen tuskaa

Harva luonnontieteen paradigma aiheuttaa kristittyjen parissa yhtä suurta kiistaa ja hämmennystä kuin evoluutio. Se jakaa uskovat vähintään kolmeen leiriin, jotka suhtautuvat tieteeseen ja Raamattuun eri tavoin.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.