Näin muistuttaa Vanhan testamentin tutkija, emeritusprofessori C. John Collins, jonka mukaan kristillinen usko menettää syvyytensä, jos sen juuret irrotetaan siitä kertomuksesta, joka alkaa maailmankaikkeuden luomisesta.
Collinsin mukaan Vanha testamentti rakentaa perustan koko raamatulliselle maailmankuvalle. Se kertoo luomisesta, ihmisen lankeemuksesta ja Jumalan pelastussuunnitelman alkuvaiheista – kertomuksesta, joka huipentuu Jeesukseen Kristukseen. Samalla se kutsuu lukijansa mukaan tähän suureen tarinaan.
– Me emme ainoastaan lue tätä kertomusta – olemme osa sitä, Collins kiteyttää.
Hänen mukaansa juuri tämä antaa elämälle tarkoituksen: kyse ei ole sattumanvaraisesta olemassaolosta, vaan viisaasta ja hyväntahtoisesta suunnitelmasta, johon ihminen kuuluu alusta asti.
Kirjojen kokoelma,
ei yksi ääni
Vanhaa testamenttia ei Collinsin mukaan voi lukea yhtenäisenä, tasapaksuna tekstinä. Jokaisella kirjalla on oma tehtävänsä, tyylinsä ja historiallinen kontekstinsa. Keskeistä on ymmärtää, mitä kukin teksti merkitsi alkuperäiselle yleisölleen. Vasta sen jälkeen voidaan kysyä, mitä se merkitsee meille tänään.
Tämä vaatii kurinalaista lukutapaa. Tekstiä ei tule irrottaa omasta ajastaan eikä soveltaa suoraan nykyhetkeen, mutta toisaalta lukijan tulee nähdä itsensä osana samaa jatkumoa – kertomuksen perillisenä.
Yhteisö ennen yksilöä
Yksi keskeinen havainto Collinsin tutkimuksessa liittyy näkökulmaan: Vanhan testamentin tekstit on suunnattu ennen kaikkea yhteisölle, ei yksilölle. Sama koskee myös ajatusta ihmisestä Jumalan kuvana. Länsimaisessa ajattelussa ilmaus on usein ymmärretty yksilön ominaisuutena – älykkyytenä, moraalisuutena tai tietoisuutena. Collinsin mukaan heprealaisessa ajattelussa painopiste on kuitenkin yhteisössä.
Jumalan kuva toteutuu kansassa, joka elää kutsumuksensa mukaisesti. Se näkyy arjen uskollisuudessa: luotettavuutena, oikeudenmukaisuutena ja lähimmäisen auttamisena. Sananlaskujen kirja on tästä hyvä esimerkki. Sen tavoitteena ei ole vain yksilön sisäinen kehitys, vaan sellaisen yhteisön rakentaminen, jossa ihmiset voivat luottaa toisiinsa – silloinkin, kun elämä käy vaikeaksi.
Jumalan rakkaus
toisten kautta
Yksi Collinsille henkilökohtaisesti merkittävimmistä kertomuksista löytyy Ruutin kirjasta. Hän kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten Jumalan uskollinen rakkaus välittyy ihmisten kautta.
Ruut, joka ei ole israelilainen, osoittaa poikkeuksellista uskollisuutta anopilleen Noomille. Boas puolestaan toimii armollisesti ja oikeudenmukaisesti. Molemmat ovat välineitä, joiden kautta Jumalan huolenpito tulee näkyväksi.
Kertomuksen ytimessä on ajatus, että Jumalan läsnäolo ei ilmene vain suorina ihmeinä, vaan usein ihmisten välityksellä. Ruutin kirjassa on kohta, jossa ei ole täysin selvää, puhutaanko Jumalan vai ihmisen uskollisesta rakkaudesta – ja juuri tämä on Collinsin mukaan koko kertomuksen voima.
Teksti: Rasmus Rantanen
Haastattelu: Aleksi Markkanen
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 2/2026. Tilaa Arkki tästä.
