Evankeliumi ja ahdistus – kuuluvatko ne yhteen?

sunset-865310_1920
Jos kuvaisin omaa hengellistä elämääni, kuten Paavali tekee, saisin huolestuneita katseita. Välillä Paavalilla oli tilanteita, joissa hän ei voinut luottaa muuhun kuin, että Jumala herättää kuolleet - sillä hän oli jo varma omasta kuolemastaan.

“Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.” (2. Kor 7:5). Uudesta testamentista näkee selkeästi, että varhaiset kristityt kokivat hankaluutta ja vainoa. Heidän sanomaansa ei otettu vastaan aina iloisin mielin. Kun Paavali opetti synagogassa, osa juutalaisista kääntyi, mutta lopulta hänet usein heitettiin ulos synagogasta. Myös pakanoita kääntyi kristinuskoon, mutta osa heistä, jotka eivät kääntyneet, vainosi kristittyjä ankarasti.

Jeesus ei ole luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Sen sijaan hän puhuu paljon hankaluuksista ja tulevista vastoinkäymisistä. Puhummeko itse samassa määrin? Jos emme, niin ihmiset voivat luulla tehneensä jotain väärin tai ajautuneensa harhaan, koska eivät tunnista kärsimyksiä ja vaikeuksia osaksi kristityn elämää. Olemmeko valmistautuneita siihen, että Jeesuksen seuraaminen tekee elämästämme vaikeampaa ja olemmeko valmiita maksamaan siitä hintaa?

Elämme todeksi vastakulttuuria, joka tarkoittaa aina hankaluutta yleistä mielipidettä vastaan.
Maailma, jossa varhaiset kristityt elivät, oli paljon julmempi kuin se, jossa me elämme – he saattoivat joutua maksamaan uskostaan jopa hengellään. Me emme Suomessa koe jatkuvaa kuoleman vaaraa ja uhkaa uskon vuoksi. Ehkä vainosta ja kärsimyksestä evankeliumin tähden ei siksi ole ajankohtaista puhua?

Evankeliumin työ ja kristittynä eläminen ei pääsääntöisesti ole helppoa – ainakaan silloin, jos haluamme saada asioita aikaiseksi ja vaikuttaa maailmaan. Jos kristittynä eläminen on vain mukavaa ja helppoa, niin emme ole riittävästi tekemisissä maailman kanssa. Kaikki vastoinkäymiset ja ongelmat eivät kuitenkaan ole hengellisiä. Jos tulkitsemme asiat vain hengellisestä näkökulmasta käsin, emme opi ratkaisemaan uuden tekemiseen liittyviä inhimillisiä haasteita.

Kärsimyksestä ja vaikeuksista ei siksi pidä vaieta, vaan ymmärtää niiden kuuluvan olennaisena osana kristityn vaellukseen. Evankeliumia ei tule esittää pelkästään mukavana ja iloisena asiana, jotta ihmiset siitä kiinnostuisivat. Pelkäämmekö, ettei kristinusko houkuta, jos kristityt paljastavat mitä vaikeuksia ja ahdistuksia heillä on? Sen sijaan meidän tulee olla niissä rehellisiä, jotta vaikeuksia elämässään kokeneet ihmiset voisivat samaistua meihin. Näin he voivat saada lohdutusta evankeliumista, joka ei lupaa rauhaa maailman kanssa vaan Jumalan.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

17.-21.7. OPKOn kesäleiri Valkealassa

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 11−21

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.