Evankeliumi ja ahdistus – kuuluvatko ne yhteen?

sunset-865310_1920
Jos kuvaisin omaa hengellistä elämääni, kuten Paavali tekee, saisin huolestuneita katseita. Välillä Paavalilla oli tilanteita, joissa hän ei voinut luottaa muuhun kuin, että Jumala herättää kuolleet - sillä hän oli jo varma omasta kuolemastaan.

“Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.” (2. Kor 7:5). Uudesta testamentista näkee selkeästi, että varhaiset kristityt kokivat hankaluutta ja vainoa. Heidän sanomaansa ei otettu vastaan aina iloisin mielin. Kun Paavali opetti synagogassa, osa juutalaisista kääntyi, mutta lopulta hänet usein heitettiin ulos synagogasta. Myös pakanoita kääntyi kristinuskoon, mutta osa heistä, jotka eivät kääntyneet, vainosi kristittyjä ankarasti.

Jeesus ei ole luvannut seuraajilleen helppoa elämää. Sen sijaan hän puhuu paljon hankaluuksista ja tulevista vastoinkäymisistä. Puhummeko itse samassa määrin? Jos emme, niin ihmiset voivat luulla tehneensä jotain väärin tai ajautuneensa harhaan, koska eivät tunnista kärsimyksiä ja vaikeuksia osaksi kristityn elämää. Olemmeko valmistautuneita siihen, että Jeesuksen seuraaminen tekee elämästämme vaikeampaa ja olemmeko valmiita maksamaan siitä hintaa?

Elämme todeksi vastakulttuuria, joka tarkoittaa aina hankaluutta yleistä mielipidettä vastaan.
Maailma, jossa varhaiset kristityt elivät, oli paljon julmempi kuin se, jossa me elämme – he saattoivat joutua maksamaan uskostaan jopa hengellään. Me emme Suomessa koe jatkuvaa kuoleman vaaraa ja uhkaa uskon vuoksi. Ehkä vainosta ja kärsimyksestä evankeliumin tähden ei siksi ole ajankohtaista puhua?

Evankeliumin työ ja kristittynä eläminen ei pääsääntöisesti ole helppoa – ainakaan silloin, jos haluamme saada asioita aikaiseksi ja vaikuttaa maailmaan. Jos kristittynä eläminen on vain mukavaa ja helppoa, niin emme ole riittävästi tekemisissä maailman kanssa. Kaikki vastoinkäymiset ja ongelmat eivät kuitenkaan ole hengellisiä. Jos tulkitsemme asiat vain hengellisestä näkökulmasta käsin, emme opi ratkaisemaan uuden tekemiseen liittyviä inhimillisiä haasteita.

Kärsimyksestä ja vaikeuksista ei siksi pidä vaieta, vaan ymmärtää niiden kuuluvan olennaisena osana kristityn vaellukseen. Evankeliumia ei tule esittää pelkästään mukavana ja iloisena asiana, jotta ihmiset siitä kiinnostuisivat. Pelkäämmekö, ettei kristinusko houkuta, jos kristityt paljastavat mitä vaikeuksia ja ahdistuksia heillä on? Sen sijaan meidän tulee olla niissä rehellisiä, jotta vaikeuksia elämässään kokeneet ihmiset voisivat samaistua meihin. Näin he voivat saada lohdutusta evankeliumista, joka ei lupaa rauhaa maailman kanssa vaan Jumalan.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin