Yksi erityispiirre on, että juuri ketään huippujohtajaa Raamattu ei päästä käsistään kertomatta jotain tämän heikkouksista. Tämä on häkellyttävää sen vuoksi, että voisi äkkiseltään ajatella juuri päinvastaisen politiikan olevan eduksi Pyhälle kirjalle.
Siinä olisi esikuvaa jälkimaailmalle: pyrkikää tekin tähän. Tällainen menettelytapa on yleinen muussa muinaisessa kirjallisuudessa, sekä uskonnollisessa että maallisessa. Johtajien profiili siloitellaan ja kaunistetaan, jotta häntä olisi jälkimaailman helpompi ihannoida.
Mutta Raamattu ei tee näin. Lähes ärsyttävyyteen asti se paljastaa Jumalan palvelijoiden heikkouksia ja syntejä. Heikkouksien kuvaamisen täytyy olla aivan tarkoituksellista. Näin pääsemme askelen lähemmäksi Raamatun ydinsanomaa. Jumalan edessä, ja ihmistenkin, ei ole muunlaisia ihmisiä kuin heikkoja, epäonnistuvia, lankeavia ja epätäydellisiä. On siis vain sellaisia, jotka tarvitsevat Jumalan armoa. Jotkut löytävät sen ja pääsevät siksi uudelleen jaloilleen, toiset eivät tajua etsiä ja elämä lähtee vikasuuntaan.
Johtajuuden kannalta on olennaista, että ei jäädä heikkouksien valtaan vaan pyritään muuttamaan ne vahvuudeksi.
Omien puutteiden näkeminen ja hyväksyminen on suurta viisautta, mutta niihin ei pidä juuttua. Vain omat vajavuutensa tunnistava voi päästä niistä eteenpäin niin, että ne eivät salakavalasti tuhoa urakehitystä myöhemmin.
Se, joka kuvittelee olevansa virheetön ja ylivoimainen, nakertaa pohjaa oman uskottavuutensa alta. Työtoverit ja alaiset huomaavat pinnallisen epäaitouden paremmin kuin hän, joka yrittää peittää tai kieltäytyy näkemästä omia virheitään.
Nollapisteestä huipulle
Ketkä olisivat huomattavimmat Raamatun lehdillä esitellyt johtajat? Vanhan testamentin kärkikaartiin lukisin Joosefin, Mooseksen, Daavidin, Danielin ja Nehemian. Moni muukin voisi ansaita pääsyn tähän ykkösluokkaan, mutta näiden mainittujen toimintaan on käytetty sen verran paljon palstatilaa, että heitä on helpompi arvioida.
Joosef sai kotoaan paljon hyviä eväitä mutta myös raskaan ristin. Vanhemmat rakastivat häntä, minkä on täytynyt näkyä myöhemmin elämässä vahvana perusturvallisuutena. Hänellä oli terve itsetunto ja rohkeus tarttua uusiin haasteisiin. Sen sijaan omien veljien hillitön kateus ja julma kohtelu on epäilemättä raastanut nuoren miehen sisintä.
Maailmalla hän joutuu todelliseen nollapisteeseen ja sen allekin. Sieltä kuitenkin noustaan ja lopulta Joosef saa hoitaa yhtä senaikaisen maailmaan vaativimmista tehtävistä, Egyptin valtiovarainministerin virkaa. Hänen oli luotsattava maansa pitkän lama-ajan läpi ja hän onnistui tehtävässään.
Myös Mooseksen tie johtajuuteen oli pitkä ja kivinen. Siihen kuului egyptiläistä huippuvalmennusta ja Siinain hiekkapölyä sekä pitkiä aikoja ilman minkäänlaista tietoa seuraavasta askelesta. Kaikki koulutus ja kokemus olivat tarpeen, myös kärsivällisyyskoulu, kun sitten varsinainen elämäntehtävä alkoi. Johdettavana oli suuri ja eripurainen kansa, joka totisesti koetteli johtajan hermoja. Mooses tarvitsi kaiken neuvottelutaitonsa, jotta olisi pitänyt laumansa joten kuten koossa.
Samalla hänellä täytyi olla päämäärä niin kirkkaana mielessä, etteivät kansan milloin mihinkin suuntaan tempoilevat ehdotukset olisi sumentaneet sitä. Ei ole ihme, että suuri johtaja uupui ja aikoi välillä heittää hanskat naulaan. Silloin hän sai opetuksen delegoinnista. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Kukaan ei ole kaikessa hyvä. Tehtävien jako helpotti tavoitteen saavuttamista. Toinen viisas ratkaisu Moosekselta oli pedata hyvissä ajoin paikkaa seuraajalle. Näin Joosua sai lentävän lähdön Mooseksen kuoltua.
Tinkimätöntä uskoa
Daavid saa elämäntavoistaan ja johtamisestaan korkeat pisteet Raamatun kirjoittajilta. Niin kauan kuin Saul oli virallinen hallitsija, Daavid kunnioitti häntä esimiehenään siitä huolimatta, että Saul välillä mielipuolen lailla uhkasi hänen henkeään. Vallassa ollessaan Daavid taitavalla politiikalla laajensi valtakunnan reviiriä niin, että siitä melkein huomaamatta tuli Lähi-idän suurvalta. Lankeemukset eivät kyenneet tuhoamaan Daavidin uraa, vaikka vähältä piti. Se että hän avoimesti tunnusti syntinsä, koitui hänen pelastuksekseen ja käänsi lopulta hänen heikkoutensa vahvuudeksi.
Edellisten tavoin Daniel oli aikansa lahjakkaimpia nuoria miehiä. Kuten Mooses, hän sai koulutuksen vieraan maan korkeassa opinahjossa ja sai sieltä parhaat mahdolliset arvosanat. Näillä eväillä hän hoiti erilaisia valtion virkoja kahden eri hallinnon alaisuudessa.
Työtodistuksessa lukee, että hän teki kaikki tehtävänsä niin, että kukaan ei päässyt niistä moittimaan. Siinä meille tunnollisuuden ja ahkeruuden esikuva.
Mutta juuri tämä oli liikaa joillekin. Noin hyvä ei kukaan saa olla. Viaksi keksittiin hänen uskonnolliset näkemyksensä. Niistä Daniel ei kuitenkaan koskaan tinkinyt. Monissa muissa asioissa hänen oli luovittava diplomaattisesti, mutta usko Jumalaan oli täysin luovuttamaton asia. Hän meni mieluummin leijonien luolaan kuin hylkäsi Jumalansa.
Toisin kuin edelliset, Nehemia ei ollut mikään suuri johtaja. Tavallinen ravintolakokki sai kuitenkin sydämelleen oman kansansa hädän ja isiensä kaupungin jälleenrakentamisen. Kun kukaan muu ei tarttunut toimeen, hän päätti tarttua. Hän ei ollut insinööri eikä insinöörioppilas, kun hän käynnisti melkoisen rakennusprojektin. Hänellä oli luontaista organisointikykyä sekä tajua siitä, miten ihmiset saadaan innostettua haastavaan tehtävään. Puhumalla viisaasti ja olemalla itse esimerkkinä Nehemia saa käännettyä kriisit voitokseen.
Erilaisina Jumalan käytössä
Raamatusta emme löydä yhtä ainoa johtajan mallia. Löydämme vain suuren kirjon erilaisia ihmisiä, jotka saivat olla Jumalan käytössä. Joukossa on voimakastahtoisia vallankäyttäjiä, jotka menevät vaikka läpi harmaan kiven, mutta myös hienotunteisia neuvottelijoita ja kuuntelijoita, jotka kykenivät luovimaan vaikeissa karikoissa. Jokaisella on ollut oma koulutusaikansa, toisilla pitkä ja toisilla vielä pidempi. Vaikeuksista ei ole juuri ketään säästetty.
Luontaiset kyvyt ja Jumalan antamat armolahjat ovat tehneet monista oman kansansa vaikuttajia. Jotkut ovat sortuneet itseriittoisuuteen ja ylpeyteen ja jääneet surullisiksi muistomerkeiksi käyttämättömistä mahdollisuuksista. Kukaan ei ole ollut täydellinen, mutta Jumalan armosta heikoista on tullut väkeviä ja vastoinkäymiset ovat koulineet esiin ihmisten parhaat puolet.
Siis mistä on Raamatun johtajat tehty? Epäonnistumisista ja heikkoudesta, lujuudesta ja päämäärätietoisuudesta, viisaasta neuvottelukyvystä ja rohkeasta luottamuksesta, terveestä itsetunnosta ja nöyrästä kuuliaisuudesta, ja uskosta Jumalaan.
Teksti: Eero Junkkaala
Artikkeli on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2016. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
