Raha ratkaisee

lompakko
Suomalaisista yli puolet kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Pelkästään auton omistaminen tekee ihmisestä globaalissa mittakaavassa rikkaan. Maailman ongelmat tuntuvat niin läkähdyttäviltä, että tekee mieli panna pää pensaaseen.

Kansainvälisen Food For the Hungry -järjestön mukaan joka päivä 24 000 ihmistä kuolee nälkään tai siihen liittyviin sairauksiin. Jokaisen tilaston takaa löytyy silti lähimmäinen ja Kristus, joka sanoo (Matt. 25:44): ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Jos lifestyle-lehdet olisivat oikeassa, onnellisuus ja kohtalo olisi sidottu kuluttamiseen ja vaurauteen. Mistä löytyisi vastavoima tälle uskolle? Ainakin 800 raamatunpaikkaa antavat vastauksen. Jeesus opetti eniten Jumalan valtakunnasta ja toiseksi eniten rahasta.

Moralisointi ei tuo tähänkään apua, vaan elämänmyönteinen raamattuopetus talousasioista. Se on paljon enemmän kuin OPKOn, Punaisen Ristin tai oman seurakunnan lähetystyöntekijän tukeminen. Kyse on elämäntavasta. Kaiken, mitä omistat, olet saanut ilmaiseksi Luojaltasi. Etkä vain itseäsi varten vaan pitääksesi sen avulla huolta myös kaikesta muusta, mitä hän on luonut.

Halu antaa kumpuaa Golgatalta

Miltä täällä näyttäisi, jos kaikki kristityt tunnettaisiin itsensä likoon laittavina, hyvää tekevinä ja anteliaina ihmisinä? ”Lahjaksi olemme saaneet ja lahjaksi saamme antaa” (vrt. Matt. 10:10).

Hyvän tekeminen vaikuttaa paitsi häneen, jolle teemme hyvää, myös meihin itseemme.

 
Hyvää tekevä voi paremmin kuin piittaamaton, ja hän kokee elämänsä merkityksellisemmäksi. Silti antaminen tapahtuu harvoin automaattisesti. Sitä pitää suunnitella.

”Yksinkertainen elämäntapa on tyytyväisyyden serkku”, kirjoittaa arvostettu raamattuopettaja John Stott. Hänen mukaansa me olemme pyhiinvaeltajia. Tulimme maailmaan tyhjin käsin, ja tyhjin käsin me kerran täältä lähdemme. Yksinkertaisuus iloitsee Jumalan lahjoista. Se vihaa tuhlaamista ja ahneutta. Yksinkertaisuus vapauttaa sinut iloitsemaan Jumalasta ja palvelemaan häntä.

Antamisen lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. ”Kiitos Golgatasta!” on tämän opiskelijaliikkeen työllään ja anteliaisuudellaan rakentaneen sukupolven lempilauseita. Samasta paikasta saa alkunsa myös uuden koululais- ja opiskelijasukupolven halu lahjoittaa omastaan.
 
Teksti: Jussi Miettinen, OPKOn pääsihteeri
Artikkeli on pääkirjoitus Arkki-lehden numerosta 1/2016. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Raamatullisuus 2.0

Kirkossa ja herätysliikkeissä kilpaillaan urheilulajissa nimeltä raamatullisuus. Kuka vetää pisimmän korren? Kysymys ei ole yksinkertainen, sillä Raamatun tulkinnassa on aina monia näkökulmia. En ole elämäni aikana tavannut kahta kristittyä, jotka

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvan päähenkilö Mika Isosalo seisoo syksyisessä maisemassa katsoen kameraan
Usko, kutsumus ja rakastettu

Mika Isosalo, 23, asuu Helsingissä ja opiskelee ensimmäistä vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyötä. Hänen matkansa kohti nykyistä elämäänsä ei ole ollut suoraviivainen, vaan siihen on mahtunut paljon etsintää ja kysymyksiä.

Opetukset

Herätys apostolien malliin

On kiehtovaa ja yllätyksellistä tutustua siihen millainen Jeesus oli. Tarkoitan hänen katsettaan, luonnettaan ja sen sellaista. Ne kertovat meille, millainen Jumala on. Uuden testamentin kertomukset Jeesuksen kohtaamisista ihmisten kanssa tutustuttavat meidät Jeesuksen persoonallisuuteen. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9).

Apologianurkka

Luomisen tuskaa

Harva luonnontieteen paradigma aiheuttaa kristittyjen parissa yhtä suurta kiistaa ja hämmennystä kuin evoluutio. Se jakaa uskovat vähintään kolmeen leiriin, jotka suhtautuvat tieteeseen ja Raamattuun eri tavoin.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.