Täyttä elämää

blogit_sami
Missä minä olisin ilman Jeesusta? 

Kaikki alkoi siitä, että ajauduin kristittyjen joukkoon, jossa minulle kerrottiin uskosta. Minun oli pakko hyväksyä ja ihmetellä, miksi ihmiset uskovat Jeesukseen ja sitoutuvat hänen tahtoonsa. Lopulta rukouksen kautta tunsin itsekin sen Jumalan, joka rakastaa minua.

Ympärillämme on paljon ihmisiä, jotka eivät tunne Jumalaa. Meidän tehtävämme on kertoa heille uskostamme ja johdattaa heitä Jumalan yhteyteen. Itsekin olemme yleensä tulleet uskoon sen kautta, että joku on kertonut.

Olisi hyvin itsekästä pitää Elävää vettä itsellämme ja katsoa, kun läheisemme kuolee janoon. Jumalan rakkaudella meitä kohtaan ei ole mitään rajoja, ja mekin saamme rakastaa läheisiämme niin paljon kuin voimme.

Ihmiset ympärillämme kaipaavat vapauttavaa totuutta. Vaikka maailma ympärillämme yrittää poistaa hengellisyyttä meistä, me saamme olla avoimesti kristittyjä ja ilmaista uskoamme ympärillemme.

Evankeliointi ei kuitenkaan lähde meistä tai säälistä, vaan meidän suhteestamme Jumalaan. Kun itse opin tuntemaan Jumalan, se oli minulle niin suuri ilosanoma, että se tuottaa edelleen halua kertoa sitä eteenpäin.

Kun elämme uskossa, on luonnollista kertoa siitä Jumalan voimassa. Olen ollut evankelioimassa erilaisissa tilanteissa ja joutunut kohtaamaan omia ennakkoluulojani ja epäuskoani Jumalaa kohtaan. Mutta yllättävästi Jumala pystyy käyttämään epäilevää ja pelokastakin kristittyä lähetystyössään.

Se on rohkaissut, kun luottamusta ja keskustelua syntyy odottamattomissa tilanteissa. Ensimmäinen osa lähetyselämää on läsnäolo ei-uskovien keskuudessa. Sitten kun olemme läsnä, voimme aiheuttaa luottamusta ja päästä välittämään uskoamme.

Evankelioinnista saa aina itsekin paljon siunausta. Kun usko virtaa meidän kauttamme, se virkistää. On ihanaa kertoa siitä, mitä Jumala on tehnyt minun elämässäni. Joskus ihmiset kiinnostuvat uskosta jo ennen kuin sitä ehtii tuoda esille.

Yleensä ihmiset ovat ihan hyvillään, kun heitä evankelioi. Syksyllä eräs nainen bussissa sanoi, että ”teidän uskovien kanssa on niin mukava keskustella, kun te olette niin sujut itsenne kanssa”. Vastasin vain, että ihan hyväähän me tarkoitamme, kun kerromme Jeesuksesta.

Kun kerromme Jeesuksesta, siitä on aina hyötyä. Ilosanoma on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen jokaiselle, joka sen uskoo (Room. 1:16). Lähetyselämä on meidän yhteinen juttu, johon meidät on kutsuttu ja se lujittaa meitä yhteen. Se on elävää uskoa ja saa myös läheisemme kiinnostumaan siitä.
 
Sami, Helsingin OPKO

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lähetetty-koulutus 2023

Tule kasvamaan yhdessä Jumalan lapsena ja opettelemaan elämään Jeesuksen lähettämänä Suomessa ja maailmalla. Lue lisää Lähetetty-koulutuksesta

pääsiäispysäkki

6.-9.4.23 Pääsiäispysäkki – Rukouksen ja hiljentymisen päivät Enä-Sepässä

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Kohti kumppanuuksien kulttuuria

Lähipiirin kutsuminen mukaan OPKOn työn kumppaneiksi ja ystäviksi on jännittävää ja sen voi oppia tekemään hyvin, sanoo johtava opiskelijatyöntekijä Pekka Ryhänen. Tämä on välttämätön suunta, sillä tulevaisuudessa järjestö on yhä enemmän yksityishenkilöiden lahjoitusten varassa.

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Lähettilään DNA

Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.