Pidä itsestäsi huolta

Uupumus ei ole hengellisesti tavoiteltava tila. Millaisia näkökulmia itsensä johtamiseen tarjoaa kristitty psykiatri?

Pitää osata johtaa itseään, ennen kuin voi johtaa muita on sanonta, jolla on vinha perä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmisten johtamisessa on pohjimmiltaan kyse oikeiden asioiden aikaansaamisesta esimerkin, käskyn, palvelemisen ja organisoinnin eri menetelmin. Jos ei itse tee oikeita asioita, on vaikea saada muitakaan kantamaan niistä vastuuta.

Kukaan esimies ei toivo, että hänen alaisensa ovat uupuneita. Jostain syystä esimerkki, jota kristityt johtajat tässä näyttävät, ei kuitenkaan ole kovin vakuuttava. Kun katselee hengellisiä johtajia silmäpusseista silmäpusseihin ja kuulee valitteluja kiireestä ja väsymyksestä, voisi jopa kuvitella, että uupumuksesta jaellaan tuomiolla taivaspisteitä. Herää kuitenkin kysymys: jos Jeesus on todella paimenemme, ja hänen laumansa lampaat vaikuttavat järjestään huonovointisilta ja uupuneilta, niin miltä tämä saa paimenen näyttämään?

Asiasta on huolestunut myös kristitty psykiatri Pablo Martinez kirjassaan Take Care of Yourself (suom. Pidä itsestäsi huolta). Pablo antaa käytännönläheisiä neuvoja hyvinvointiin kristillisestä näkökulmasta. Seuraavaksi nostan esille kolme keskeisintä huomiota, jotka auttavat meitä johtamaan itseämme niin, että voimme hyvin.

Ensinnäkin meidän tulee tiedostaa oma identiteettimme. Olemme hauraita saviastioita – menemme helposti rikki, jos kohtelemme itseämme teräskippoina. Näin toimimme, jos yritämme määritellä itsemme Isän edessä tekemisiemme kautta, olemme kunnianhimoisia, perfektionisteja tai muuten liikkeellä vääristä motiiveista. Nämä ajavat meitä suorittamaan. Terve omakuva on Jumalan lapsen identiteetti, jonka paikka Isän talossa ei riipu suorituksista tai niiden laadusta. Olemme saaneet elämämme Luojalta ja siitä meidän tulee myös pitää huolta. On Jumalan tahto ja jumalisuuden ilmaus pitää huolta itsestämme. Tällöin voimme myös tehokkaammin tehdä niitä asioita, mihin Herra meitä todella kutsuu.

Toiseksi meidän tulee löytää tasapaino sisään- ja ulosvirtaukselle. Olemme kuin vesialtaita: jos vettä poistuu enemmän kuin sitä tulee sisään, kuivumme kokoon. Jotta pysymme terveinä, meidän tulee ymmärtää ja kunnioittaa levon tarvettamme. Jumala on nähnyt hyväksi, että ihminen nukkuu yöt ja lepää töistänsä yhden päivän viikossa. Myös muut kymmenestä käskystä varjelevat hyvinvointiamme. Väsymys itsessään on luonnollinen asia: meidän tulee kunnioittaa sitä, tarkkailla sen merkkejä ja oppia sen kautta sitä, mitä Jumala haluaa meille puhua. Kristityn ei tule myöskään olla sokea sille, että nykyajan arvot kuten itsekeskeisyys ja ainainen kiire, sekä Jeesuksen opetuslapsen kohtaama hengellinen sodankäynti vievät energiaa.

Kolmanneksi meidän tulee panostaa elämämme tärkeisiin suhteisiin, sillä niistä ’viinitarhamme’ saa ravintoa. Perhe, seurakunta, läheiset ystävät, luonto ja jopa kirjat voivat olla meille jatkuvan virvoituksen lähteenä. Ennen muuta meidän tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että suhde Elävän veden lähteeseen on auki ja voi hyvin, sillä ilman häntä emme voi tehdä mitään. (Joh. 15:5b)

Martinezin mukaan kristityn on hyvä nähdä itsensä viinitarhana, josta on vastuu Isännälle: kun viinitarha voi hyvin, se kantaa hedelmää. Viinitarhaa hoitaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että meidän ei tarvitse hoitaa sitä yksin: itse Herra on kanssamme.

* * *

Kettu viinitarhassa

Viinitarhurilla on monenlaista hommaa: tulee karsia, kastella ja olla kärsivällinen. Hieman yllättäen Raamattu mainitsee myös ketunmetsästyksen: Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. (Ll. 2:15) Toden totta: kun viinitarha kukkii, silloin hedelmän tulo on lähellä. Juuri tällöin tulee varoa pieniä kettuja, etteivät ne turmele kasvua ja riistä tulevia rypäleitä.

Kristityn elämässä pienet ketut kuvaavat niitä syntejä, mitä emme pidä kovin vakavina. Tosiasiassa kaikenkokoiset ketut – myös ne pienet – ovat meille vaarallisia ja riistävät meiltä sen hedelmän, mitä Herra oksiltamme etsii. Kutsun sinut tutkiskelemaan tänään elämääsi Herran edessä: juoksenteleeko tarhassasi jotain sinne kuulumatonta, joka järsii viinipuittesi juuria? Pyydä Herralta näkökykyä tunnistaa pienimmätkin tuhoeläimet. Kun Hän näyttää sinulle elämän osa-alueen, missä et kulje kuuliaisena, tee heti rohkeasti parannus ja käänny viinitarhan Omistajan puoleen. Hän korjaa kettujen vahingot ja vapauttaa sinut syyllisyydestäsi.

 

Teksti: Nooa Saari, Joensuun OPKOn opiskelijatyöntekijä

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lähetetty-koulutus 2023

Tule kasvamaan yhdessä Jumalan lapsena ja opettelemaan elämään Jeesuksen lähettämänä Suomessa ja maailmalla. Lue lisää Lähetetty-koulutuksesta

pääsiäispysäkki

6.-9.4.23 Pääsiäispysäkki – Rukouksen ja hiljentymisen päivät Enä-Sepässä

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Kohti kumppanuuksien kulttuuria

Lähipiirin kutsuminen mukaan OPKOn työn kumppaneiksi ja ystäviksi on jännittävää ja sen voi oppia tekemään hyvin, sanoo johtava opiskelijatyöntekijä Pekka Ryhänen. Tämä on välttämätön suunta, sillä tulevaisuudessa järjestö on yhä enemmän yksityishenkilöiden lahjoitusten varassa.

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Lähettilään DNA

Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.