Jos sinua pyydetään kuvailemaan itsellesi tärkeää ihmistä, mitä kerrot hänestä ensimmäiseksi? Mainitsetko, että hän on 178 senttimetriä pitkä, hänellä on vihertävät silmät, ruskeat hiukset ja nuorekas pukeutumistyyli? Vai kerrotko ennemmin, että ystäväsi on lämminsydäminen, fiksu ja osallistuu vapaaehtoistyöhön?
Uskon, että suurinta osaa meistä kiinnostaa enemmän jälkimmäisen kaltainen tieto. Myös Jumalan ja ihmisen suhteen kannalta on oleellisinta tietää, millainen Jumala on luonteeltaan, mitä Hän on tehnyt, mitä Hän tekee ja mitä Hän tahtoo.
Me opimme tuntemaan Jumalaa, kun opimme tuntemaan Jeesusta – ja toisin päin.
Uskomme keskiössä ei siis ole esimerkiksi se, miltä Jeesus näytti, miten hän pukeutui ja millaisissa taloissa hänen aikanaan asuttiin. Tällaiset tiedot voivat avata meille joitakin uusia ajatuksia, mutta on elintärkeää olla jämähtämättä vain tällaisiin näkökulmiin. Meitä kaikkia kutsutaan Jumalan Pojan tuntemiseen ja kasvamaan kiinni Häneen (Ef. 4:13–15) sekä kulkemaan Isän luokse Jeesuksen kautta. Hän on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Jumala haluaa, että kaikki pelastuisivat ja oppisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:3–4). Siis totuuden, ei vain yksittäisiä historiallisia faktoja. Mikä uskomattoman upea ja käsittämätön asia!
Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan? Kysymykseen voi vastata ainakin seuraavasti. Me opimme tuntemaan Jumalaa, kun opimme tuntemaan Jeesusta – ja toisin päin. Varmasti näin on myös Pyhän Hengen kohdalla. Jumalan sana, Raamattu, on tärkein lähde, jonka kautta opimme tuntemaan Häntä. Raamatun ahmiminen, lukeminen, opiskeleminen ja mietiskely kasvattavat ymmärrystämme ja tietoamme. Raamatussa Jumala toden totta kertoo meille luonteestaan (pyhyys, rakkaus, totuus), tahdostaan (hyvyys, pelastus) ja kaikesta, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän tänäänkin tekee ihmisten elämissä.
Tämän lisäksi Jumala on antanut meille myös muita Hänen tuntemistaan tukevia lähteitä, kuten lähimmäisemme, seurakunnan, rukouksen ja kirkon opetuksen perinteen. Jumalan tuntemista ei siis tarvitse puristaa itsestä yksin pimeässä kammiossa Raamattu kädessä. Omaan uskon kammioon kannattaa päästää muitakin pohtimaan millainen Jumala on. Jumala on luonut meidät elämään yhteydessä Häneen ja toisiimme, jolloin uskokin avautuu yhteyden kautta.
Kannustan sinua jakamaan muille mitä olet oppinut Jumalasta! Voit vaikka Raamattua lukiessa ja rukoillessa laittaa viestillä ystävällesi jonkin itsellesi kirkastuneen uuden ajatuksen. Näin voimme yhdessä oppia lisää Jumalan luonteesta, tahdosta ja teoista.
Onko väärin, että minusta ei tunnu miltään, ja mitä jos kadehdin muiden kokemuksia?
Jumalan tuntemisen kohdalla on toki tärkeää tiedostaa eräs inhimillisiäkin suhteitamme sitova lainalaisuus: emme voi tuntea toista täysin, vaikka siihen onkin hyvä pyrkiä. En esimerkiksi uskalla väittää, että tunnen parhaan ystäväni läpikotaisin. Tällöinhän tuntisin ystäväni jokaista pienintäkin ajatusta myöten. Joudun toteamaan, että näin ei ole (ja Herralle kiitos siitä!). Jumalan tuntemisen kohdalla huomaamme saman inhimillisen vajavuutemme. Emme voi mahduttaa kaikkivaltiasta päämme sisään ja juuri siksi tarvitsemme uskoa. Uskossa tunnemme totuuden ja luotamme kaikkeen, mitä Jumala kertoo meille itsestään.
* * *
Jumala ja tunteet
Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalaa paremmin, katseemme saattaa kohdistua kokemuksiin. Tunnenko Jumalaa tarpeeksi, jos tuntuu siltä, että uskonelämä ei tunnu oikein miltään? Onko väärin, että minusta ei tunnu miltään, ja mitä jos kadehdin muiden kokemuksia? Kokemukset Jumalan läsnäolosta voivat kieltämättä olla ihmiselle merkittäviä, mutta onneksi ne eivät ole uskon mittari. Uskomme on varmalla perustalla, kun se on juurtunut Jumalan sanaan, Raamattuun, joka on muuttumaton. Tämä on varmempi perusta kuin meidän kokemuksemme. Tällöin meitä eivät herkästi heittele myöskään opin erilaiset tuulet.
Toisaalta meidän ei pidä karttaa kokemuksia, vaan voimme suhtautua niihin vapaudesta ja rauhasta käsin – Jumalan Sana pitää paikkansa kaikesta huolimatta. Muiden ihmisten kokemuksia ajatellessa on hyödyllistä kääntyä Jumalan puoleen. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on toiminut jonkun toisen elämässä hänelle merkityksellisellä tavalla ja pyytää luottamusta Hänen lupauksiinsa. Samalla voimme rukouksessa liittyä Psalmin kirjoittajan sanoihin: ”Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi” (Ps. 38:10) ja luottaa siihen, että hyvä Herramme tietää kaipauksemme ja tarpeemme.
Teksti: Tenho Rajala, Tampereen OPKOn opiskelijatyöntekijä
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi
