Lukiolaisena, kauan sitten, teki mieli lähteä Saksaan kesätöihin, kun sellaista mahdollisuutta koulussa esitettiin. Päätimme äidin kanssa, että rukoilemme asiaa viikon verran ja ratkaisemme sitten. Viikon kuluttua nostin raamatunlauselappulaatikosta yhden ns. mannalapun. Siinä oli teksti Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvusta 12: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka sinulle osoitan.” Koimme saaneemme rukousvastauksen. Seuraavan kesän olin Saksassa.
Johdattaako Jumala tällä tavalla? Kyllä ja ei. Luulen, että ilman kyseistä mannalappua olisimme muutenkin ratkaisseet lähtemisen puolesta. Minun teki mieli, eikä perhe pannut vastaan. Jos asia on näin, Raamattu vahvisti ajatuksen, jota pidimme oikeana. Jos sen sijaan olisimme suunnitelleet kesänviettoa maalla ja sitten kyseisen lapun innoittamana ryhtyneet miettimään, pitäisikö sittenkin lähteä jonnekin ulkomaille, pitäisin ratkaisua paljon epäilyttävämpänä.
Ei oraakkelikirja
Huomasitteko eron? Raamattua ei tule käyttää oraakkelikirjana, jolta kysytään suoranaisia vastauksia Jumalan johdatukseen. Siihen meille on annettu muita välineitä. Se kyllä antaa elämänohjeita ja varoittaa vääristä teistä, mutta se ei ole horoskooppi eikä kristallipallo. Mitä edelliseen raamatunkohtaan tulee, olen joskus myöhemmin ajatellut, että se on toteutunut elämässäni silläkin tavalla, että olen lähtenyt lähetystyöhön. En kuitenkaan lähtenyt sen jakeen vuoksi vaan lähetyskäskyn.
Jos sallitte, kerron vielä toisen raamatunkohdan, joka täysin asiayhteydestään irrotettuna puhutteli minua. Muutama vuosi sitten olin eräässä elämäni tienhaarassa. Ei ollut täyttä selvyyttä seuraavasta askelesta. Hiukan pelkäsin, että olin tyhmyyttäni sulkenut joitain ovia olettaen yhden olevan auki, ja sitten sekin näytti sulkeutuneen. Rukoillessani avasin Raamatun summassa ja panin sormeni yhteen kohtaan (näinhän Raamattua ei pitäisi lukea). Avautui Jesaja 33:4: ”Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.” Suljin Raamatun ja kiitin Jumalaa rohkaisusta. Ovet olivat yhtä kiinni kuin äskenkin, mutta sydämessä rauha: Jumala tietää seuraavan askelen ja se riittää minulle tänään.
Vaihtoehtoja punnitessa on hyvä pohtia luotettavien ystävienkin kanssa, miltä asiat heidän mielestään näyttävät. Heidän näkökantansa voi avata jotain sellaista, jota itse en ole huomannut. Silti joskus on kuljettava tie, jota kukaan ei suosittele.
Avaimia johdatukseen
Miten Jumala johdattaa? Pääasiassa siten että hän on antanut meille järjen, jota pitäisi näissä asioissa kohtuullisessa määrin käyttää. Miettiessäni elämäni ratkaisuja minun on ajateltava, mikä vaihtoehto tuntuu järkevimmältä, mikä olisi minulle sopivin ja paras, mihin lähinnä haluaisin ja mikä on edes jotenkin mahdollisuuksien rajoissa. Vaihtoehtoja punnitessa on hyvä pohtia luotettavien ystävienkin kanssa, miltä asiat heidän mielestään näyttävät. Heidän näkökantansa voi avata jotain sellaista, jota itse en ole huomannut. Silti joskus on kuljettava tie, jota kukaan ei suosittele. Omaan intuitioon kannattaa aika pitkälti luottaa. Järjen käytöstä hyvä rohkaisu on Paavalin sana Timoteukselle:
Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. (2. Tim. 1:7).
Tietenkin kristitty rukoilee johdatusta miettiessään. Minulle on syntynyt lisäksi sellainen vakaumus, että vaikka elämäni pienissä käänteissä teen kaikenlaisia virheitä ja tyhmyyksiä, Jumala ei ole niin pikkumainen, että tästä syystä epäisi minulta johdatuksen suurissa asioissa. Koska hän on luvannut kuulla johdatusrukoukset (Jer. 31:9), hän myös pitää lupauksensa. Yksi lupaus on tässä: ”Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.” (Snl. 19:21). Johdatukseen voi sisältyä kiertoteitäkin, kuten Israelin kansalle autiomaassa.
Pidän hyvänä ohjeena sitä joskus kuulemaani, että Jumalan tahdon tie on se, jolla sisäinen rauha lisääntyy.
Miettiessäni ja rukoillessani jotkut vaihtoehdot herättävät levottomuutta ja jonkun kohdalla tuntuu, että sisin rauhoittuu sitä ajatellessa. Siis sinne!
Vihjeenä sisäinen rauha
Kuten lukija huomaa, en ole innoissani profetioista ja ilmestyksistä johdatuksen merkkinä. Toki Jumalan johdatus voi olla kuinka kummallinen tahansa, mutta liiallinen merkkien tarkkailu voi viedä hukkateille. Sisäiset äänet ovat epäluotettavia, vaikka joskus niissä saattaa piillä totuuden siemen. Saatan kuulostaa ristiriitaiselta, kun sanon, että johdatus etsitään lähinnä järkeä käyttämällä, mutta sisäinen rauha antaa vihjeen oikeasta tiestä. Juuri näin kuitenkin ajattelen. Onhan niin, että eri ratkaisut saattavat näyttää yhtä järkeviltä, enkä aina voi loppujen lopuksi tietää, mikä pitkällä tähtäimellä olisi minulle parasta. Silloin vain punnitsen vaihtoehtoja niin hyvin kuin ikinä osaan, rukoilen hyvää johdatusta ja valitsen sen, joka sillä hetkellä tuntuu oikeimmalta.
Annan vielä yhden uhkarohkean neuvon: arvosta unelmiasi. Jumalalla on taipumus toteuttaa meidän elämämme unelmia. Kulje sitä tietä, joka vie unelmiesisuuntaan. Nyt saatan kuulostaa hirveän epäraamatulliselta. Voimme silti lukea vaikkapa Psalmin 21 jakeen 3: ”Hänen hartaimman toiveensa sinä täytit, et kieltänyt häneltä, mitä hän pyysi.” Lopuksi ehdotan rukoiltavaksi seuraavan sanan mukaan: ”Sinun tahtosi tielle, Herra, me ikävöimme, me kaipaamme sinua, me toistamme sinun nimeäsi.” (Jes. 26:8). Pidän hyvänä ohjeena sitä joskus kuulemaani, että Jumalan tahdon tie on se, jolla sisäinen rauha lisääntyy.
Teksti Eero Junkkaala
Kuvat: Sxc/docucon
Teksti on julkaistu Arkin numerossa 4/2013.
Lue Arkki nettiarkistosta
