Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa ajatella perinteisellä tavalla esimerkiksi naispappeudesta, lähetystyöstä, sukupuolirooleista eikä avioliitosta. Myös evankeliointi leimataan turhaksi uskon tuputtamiseksi, kun kaikki tiet vievät kerran taivaaseen. Kuka puolustaisi luterilaisia herätyskristittyjä, jotka ovat näkemyksineen syrjittyjä ja vähemmistössä?
Apostoli Paavali antaa hyvän neuvon, joka tulisi noudattaa eri tavalla ajattelevien kristittyjen kanssa: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Rauhassa eläminen voi pelittää, jos kunnioitetaan toisten mielipiteitä, vaalitaan sananvapautta ja kohdataan eri tavoin ajattelevia fiksusti kasvoista kasvoihin. Kristittyjen yhteys on myös aina yhteyttä erilaisuudessa. Täysin samalla tavalla ajattelevien ja toimivien kristittyjen yhteisö on epärealistinen haave. Kristuksen lauma on syntisten lauma. Siksi rauhassa eläminen ei ikävä kyllä aina onnistu.
OPKO kuuluu maailmanlaajaan, tunnustusten väliseen opiskelijaliikkeeseen IFESiin (International Fellowship of Evangelical Students). Sen sisällä on monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi seurakuntaopista, virasta ja jopa sakramenteista. Tämä yhteys on monella tavalla jännittävä järjestölle, joka oppiperustaltaan nojautuu Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Luonnollinen seuraus tästä kytkennästä on se, että joukkoomme on aina mahtunut eri tunnustuskunnista tulevia nuoria. IFESin tarjoama yhteys ei kuitenkaan merkitse rajattomuutta. Verkostossa painotetaan mm. Raamatun arvovaltaa, Kristuksen sovitustyötä, yleistä pappeutta ja maailmanlähetysnäkyä. Suurissa eettisissä kysymyksissä esimerkiksi aviolitosta IFES on perinteisellä kannalla. Nämä painotukset höystettynä luterilaisella vanhurskauttamis- ja sakramenttiopilla sopivat hyvin OPKOn virtaan.
Kun pelikortit jaetaan kirkossa ja yhteiskunnassa uudella tavalla, joutuu jokainen kristitty uusien kysymysten eteen. Mitkä asiat opissa ja elämässä ovat luovuttamattomia? Missä saamme hyväksyä sen, että Raamatun vakavasti ottavat kristityt päätyvät eri johtopäätöksiin? Aikanaan varhaiskirkolliset uskontunnustukset syntyivät tarpeesta määritellä kristillinen usko mahdollisimman napakasti, jotta kirkko välttyisi harhaopeilta. Uskontunnustukset antavat edelleen toisaalta tiukat ja toisaalta väljät kristittyjen yhteyden rajat.
Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi.
