Tellus-planeetan viime kuukaudet ovat olleet kuin Hollywoodista. Koronan iskettyä OPKOssa otettiin digikolmiloikka. Verkossa on pidetty nuorteniltoja, opiskelijailtoja, koulutuksia ja työhaastatteluja. Pääsiäispysäkin rukouskonsertti striimattiin Enä-Sepästä kaikkialle Suomeen. Koululaisten actionpäivätkin sujuivat mainiosti verkossa. Toimintaan on eräällä paikkakunnalla osallistunut jopa enemmän väkeä kuin normaaliaikoina. Työntekijämme ovat venyneet melkoisiin suorituksiin. Aplodit heille!
On ollut myös hienoa seurata, miten seurakunnat ympäri Suomen ovat hypänneet omat loikkansa tuntemattomaan. Kirkko voi olla ylpeä tavasta, jolla vanhuksia ja muita riskiryhmiin kuuluvia on autettu ja tavoitettu esimerkiksi soittamalla heille kotiin.
Kristityille koronakriisi on kutsu olla valpas kuin suomenpystykorva. Maailma voi muuttua äkisti. Kukaan ei tiedä kuinka kauan ja millä tavoin poikkeusolot jatkuvat. Joku uskaltaa jopa väläytellä, että paluuta menneeseen ei ole. Tämä voi olla uusi normaali. Siihenkin pitää varautua rukoilemalla ja valvomalla.
Moni pitää koronaa kohtalon oikkuna tai huonon elintarvikehygienian seurauksena. Pelkkien inhimillisten syiden pohtiminen jättää kuitenkin isoja avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on Jumala. Uskallammeko kääntää Jumala-kortin?
Raamatun mukaan kristitty saa elää koronakriisiä tietäen, ettei mikään tapahdu sattumalta. Eihän edes hius putoa päästämme Jumalan sitä sallimatta. Jumala hallitsee valtaistuimellaan, tuli mitä tuli. Hän ei paina paniikkinappulaa. Suuretkaan katastrofit eivät vähennä Jumalan kaikkivaltiutta. Raamattu kertoo sodista, kulkutaudeista, maanjäristyksistä ja kristittyjen vainoista sekä lopun ajan merkkeinä että tuomioina Jumalasta ja Hänen sanastaan luopuneille. Jumalalle historian kaikki vaiheet olivat tiedossa jo ennen maailman syntyä. Ja silti hänen rakkautensa tahtoi tämän ihmiskunnan. Mitä Jumala tahtoo puhua koronan kautta tai miksi hän sallii kaiken tapahtua? Sitä en tiedä.
Kristityillä on usein tarve puolustella Jumalaa. Eihän hyvä Jumala voi sallia tällaista onnettomuutta, saatikka tahtoa sitä? Raamatun historia kertoo kuitenkin vaiheista, jolloin Jumalan käsi on ollut erityisellä tavalla ihmisten ja kansakuntien yllä. Ne ovat olleet kansankuntien etsikkoaikoja. Terveyden tai talouden romahtaessa pieni ihminen hätääntyy ja voi kokea suurta toivottomuutta. Silloin tulee rakkaaksi kallio, joka ei järky – Jeesus Kristus. Kristityillä on kaiken keskellä toivo. Meidät on kutsuttu johdattamaan tutisevia jalkoja tälle kalliolle, jossa mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020
