Nyt viidesläiset juhlivat

opkonperustajaasenia
Opiskelija- ja Koululaislähetys, tuttavallisesti OPKO, täyttää tänä vuonna puoli vuosisataa. Juhlimme  oikein olan takaa koko vuoden.  Järjestön riemuvuosi starttasi loppiaisena Espoonlahden kirkossa pidetyillä messulla, juhlalla (kuvassa perustajajäseniä) ja muistojen kahvilalla.  Jälleen kerran yllätyin siitä, millaista yli kaikkien laarien pursuavaa satoa 1960 ja -70 lukujen herätys on kantanut.

 
Viidesläisiä järjestöjä yhdistää samankaltainen Jumala-kokemus.  Tulet roihusivat.  Lapsille ja opiskelijoille vietiin hyvää sanomaa. Lähetystyöntekijöitä lähti monta lentokoneellista maan ääriin.  Perustettiin lehtiä, radioasemia ja muutettiin maailmaa. Pelkästään OPKOn kautta syntyi kolme kirkon lähetysjärjestöä: Kansanlähetys (1967), Sanansaattajat (1973) ja Kylväjä (1974).   Evankeliumilla oli kiire, koska Jeesus tulee pian takaisin. Tämän herätyksen mainingit tuntuvat yhä.  Herätysten lapset eivät voi olla puhumatta Jumala-kokemuksestaan:  ”Hei Ritva ja Olavi,  muistatteko mitä silloin tapahtui?” Aika ajoin muisteloissa kuuluu kaihoisa sävy.  ”Ennen oli miehet rautaa, nyt ne on puuta hiijo hoi… ”

Enää me emme elä herätyksen keskellä. Jos olemme rehellisiä, voi tuntua mahdottomalta unelmoida herätyksestä ja rukoilla psalminkirjoittajan kanssa (Psalmi 126):  ”Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.”

Israelin autiomaassa Negevin uomat kiemurtelevat rutikuivilla seuduilla.  Silmä ei näe siellä mitään elämää. Sateiden tullessa uomat voivat kuitenkin muuttua muutamassa tunnissa valtaviksi virroiksi, koska ne kokoavat vesiä laajalta alueelta. Tämänkaltaista herätystä psalminkirjoittaja pyysi.  Vesipisaroista muodostuvia pieniä virtoja, jotka yhtyvät koko maiseman muuttavaksi tulvaksi.

Jaksammeko me yhä pyytää Suomelle herätystä? Uskommeko, että herätys voi tulla, niin kuin se aina tulee ajallaan Negevin kuiviin uomiin? Voiko kuiva hiekka jälleen puskea esiin tuoreita nuppuja?

Haluamme varmasti olla rukouksen ihmisiä, jotka uskovat, että herätys tulee. Minulle herätyksen rukoileminen on kuitenkin vaikeaa. Siksi tarvitsemme juhlia, joissa kuulemme Jumalan fantastisista teoista, elämästä, joka murtautuu esiin vaikka asfaltista.

Rohkeus rukoilla ja uusi elämä syntyvät Jumalan lupausten voimasta. Sana synnyttää uskon siihen, mitä ei vielä ole. Herra, anna meille taas pian ilo kotiin kannettavista lyhteistä.

Hyvää riemuvuotta ja yhteisiä juhlia koko viidennelle liikkeelle!

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Uusi Tie-lehden numerossa 3/2014.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin