Rakkaus on kaiken lähde

soilihaverinenarkki3

Mistä kaikki on lähtöisin? Tästä kullakin maailmankatsomuksella on oma käsityksensä. Niiden joukossa kristillisyys on ilahduttava poikkeus. Kristillisyys nimittäin kuvaa Jumalan rakkauden kaiken olemassa olevan lähteeksi ja perustaksi. Jumala itse on dynaaminen rakkaus: Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hän luonut meidät rakkaudesta, rakkauteen ja rakkautta varten. Puhe rakkaudesta ei siis ole kristitylle mikään ylimääräinen kuorrutus varsinaisen asian ympärillä vaan kaiken ydin. Rakkaus on alkuperäinen elinympäristömme, johon meidät on tarkoitettu mutta josta olemme langenneet pois.

Apostoli Paavalin mukaan Kristuksen rakkaus jopa auttaa meitä ymmärtämään todellisuuden oikeassa valossa: ”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” (Ef.3:17-19)

Tämä Arkki käsittelee rakkautta niin lähimmäisen rakastamisen kuin oman itsensä rakastamisen näkökulmasta. Sari Nuutisen haastattelussa psykoterapeutti Seija Leppänen toteaa, että ihmisen voi rakastaa muita vain, jos hän on oppinut rakastamaan myös itseään. Tämä tavallaan edellytetään myös Jeesuksen antaman rakkauden kaksoiskäskyn toisessa osassa: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Jeesus ei kuitenkaan käske meitä rakastamaan itseämme, koska hän tietää, ettei rakkauden lähde löydy meistä itsestämme. Voimme rakastaa itseämme vain, jos meitä on ensin rakastettu. Yhä useammalla nuorella ja opiskelijalla on syvät haavat juuri tässä kohtaa. Ilman rakkautta jäänyt ihminen käpertyy itseensä etsien korviketta erilaisista nautinnoista. Siinä tapauksessa käsky rakastaa itseään voi jopa vaikeuttaa ja vääristää hänen tilaansa entisestään. Ulospääsy tuosta kierteestä löytyy vain itsensä ulkopuolelta vastaanotetusta rakkaudesta.

Jumalan armo Kristuksessa nostaa meidät takaisin alkuperäiseen rakkauden yhteyteen – Jumalan lapsen asemaan – tai laskeutuu luoksemme, kummin päin sen haluammekin nähdä. Jumalan lapsina saamme vastaanottaa kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu, ja saamme vastaanottaa sitä myös toisiltamme, koska Jumala on kutsunut meidät jakamaan hänen rakkauttaan eteenpäin. Moni on kokenut saavansa kristittyjen yhteydessä sitä rakkautta, mitä ehkä omassa lapsuuden kodissa on jäänyt puuttumaan, ja enemmänkin. Toivomme ja rukoilemme, että niin voisi tapahtua yhä enemmän myös OPKOn opiskelija- ja koululaisyhteisöjen kautta.

Oikea lähimmäisenrakkaus kumpuaa siis Jumalan lapseudesta, joka vapauttaa ihmisen itseensä käpertyneestä itsekkyydestä näkemään lähimmäiset ympärillään.

Soili Haverinen

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.