Kun Nina Åström oli ekaluokkalainen, hänen perheensä laittoi hänet musiikkiopistoon opiskelemaan pianonsoittoa. Viisi vuotta hän tuijotti nuottiviivoja ja yritti saada sointuja ja sävellajeja kohdalleen.
‒ En vain oppinut. Laiskuuskin vaikutti, mutta osasyynä oli hahmotusvaikeus. Se estää minua hahmottamasta kaavoja ja nuotteja. Esimerkiksi juna-aikataulun lukeminen on edelleen hankalaa. En ole koskaan oppinut lukemaan nuotteja, vaikka osaan soittaa pianoa silmät kiinni.
Kun Åström sai 1970-luvulla kuunneltavakseen Carpenters-sisarusten singer-songwriter-poppia, se sykähdytti heti.
‒ Tykästyin Karen Carpentersin ääneen ja halusin kuulostaa häneltä. Aloin laulaa ja soittaa heidän biisejään. Silloin minusta tuntui, että osaanhan minä. Olin vain yrittänyt väärän kautta.
Esiintymiskoulussa Temppeliaukion kirkossa
Kokkolassa vaikutti 70-luvulla herätys, joka tempaisi Ninankin mukaansa.
‒ Sain tulla uskoon 17-vuotiaana ja aloin esiintyä hengellisessä lauluryhmässä.
Pian tuli kuitenkin lähtö opiskelemaan. Turun yliopistossa kaksikielinen Nina opiskeli englannin- ja ruotsinmaisteriksi.
‒ Vaikka opiskelin suomeksi, kaikki sosiaalinen elämä oli ruotsinkielisellä puolella. Åbo Studentmissionenista tuli minun ja mieheni Bennin mesta.
Nina esiintyi siellä usein, ja myös Kansanlähetys kutsui häntä soittamaan ja laulamaan. Pikkuhiljaa musiikista tuli Ninalle hengellinen kutsumus.
‒ Oma nainen ja piano -juttuni alkoi vähitellen kehittyä.
Esiintymisen taidon ja tyyneyden Nina oppi Temppeliaukion kirkossa turistien piirittäessä häntä. Kansainvälistä työtä tehnyt yhdysvaltalainen pastori Lloyd Swantz pyysi hänet kesätöihin kirkkoon. Hänen tehtävänään oli laulaa ja soittaa turisteille.
‒ Se oli todellinen esiintymiskoulu. Vaikka japanilaiset pyörivät ympärillä kuvaamassa, en hetkahtanut enää mistään. Sana esiintymisistäni kirkossa kiiri Kokkolaankin ja sielläkin alettiin kiinnostua, Nina naurahtaa.
Hänen mielestään moni joutuu Suomessa hakemaan henkseleitä kotipaikkakuntansa ja kotimaansa ulkopuolelta. Kun hän oli tehnyt Amerikassa pari levyä, suomalaiset musiikkipiirit alkoivat ottaa yhteyttä.
Evankelistana kaikkialla
Åströmiä kutsutaan gospelartistiksi, mutta itse hän ei pidä itseään sellaisena.
‒ Tällainen kuvaus ei oikein riitä. Mulla se menee niin, että mitä tahansa teen, teen sen kristittynä. En tee eroa kristillisen ja ei-kristillisen esiintymispaikan välillä.
Åströmin elämää ja työtä ohjaa evankelistan kutsumus. Se on kaiken pohja.
‒ Silmälasini ovat Jeesus-silmälasit. Niiden kautta katson kaikkea. Voin kirjoittaa laulun vaikka ikkunasta näkyvästä lyhtypylväästä tai eroottisista suhteista. Lopulta kaikki palaa kuitenkin siihen, että on vain yksi laulu, Jeesus, jonka suunnitelman näen kaikessa.
Nina tekee paljon keikkoja eri tunnustuskuntien seurakunnissa. Hiljattain hän palasi Ukrainasta vankilakiertueelta ja kohta sellainen on edessä Israelissa.
Vankila ja televisio ovat keikkaympäristöinä erilaisia kuin seurakunnat. Haluavatko ihmiset vankiloissa kuulla Jeesus-kappaleita?
‒ Kyllä he haluavat. Toki Jeesus on joillekin punainen vaate, mutta aina on niitä, jotka haluavat kuulla. Se kysyy aitoutta siltä, joka kertoo. Ei kannata mennä puhumaan päälle liimattuja juttuja sekulaarille yleisölle tai vankiloihin. Jos et tiedä kenestä puhut, se huomataan nopeasti.
Myös media on Åströmille tärkeä vuorovaikutuksen paikka.
‒ Puhun mediassa samoja asioita kuin lauluissa, ne vain tulevat ulos eri tavalla.
Taiteesta ammentamista
Musiikin tekeminen ja tekstien kirjoittaminen ovat Åströmille vaativaa työtä, ja toisaalta luovuus voi kummuta kuin lähteestä. Minkälaisesta taiteesta hän itse ammentaa?
‒ Pidän taiteesta, joka on kaunista ja pitää minulle seuraa. Tietysti kauneus on katsojan silmässä ja kuuntelijan korvassa.
Hän toivoo taiteilijan ottavan hänet mukaan huoneeseen, jonka ikkunasta he voivat yhdessä katsoa maailmaa uudesta näkökulmasta.
Aitous on Ninalle tärkeä arvo paitsi viestinnässä myös taiteessa.
‒ Oli sitten kyse kitaroinnista, öljyväreillä maalaamisesta tai mistä tahansa taidemuodosta, kaipaan aitoutta, en kopioita.
Hän arvostaa myös taitoa. Kun tekniikat ovat hallussa, ne voi unohtaa ja keskittyä sisältöön.
Löydät lahjasi lähellä Jeesusta
Jokaisella on lahjoja, piileviä tai jo löydettyjä. Mitkä ovat Ninan vinkit niiden löytämiseksi?
‒ Jeesus kehottaa etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Sen kautta annetaan kaikki muu. Tämä on lähtökohta, kun haluat löytää lahjasi ja paikan palvella niillä.
Åströmin mielestä oikotietä ei ole. Pitää mennä lähelle Jeesusta, lukea Sanaa, olla osa kristittyjen yhteyttä.
Yhden testin hän kuitenkin mainitsee. Kuvittele itsesi kohtaamaan 20 minuutin ajaksi kymmenen ihmistä, joita et koskaan enää tapaa. Miten käyttäisit tämän ajan?
‒ Vastauksesi saattaa paljastaa jotakin lahjoistasi ja taipumuksistasi.
Nina Åström todennäköisesti kuuntelisi näitä kymmentä ihmistä ja esittelisi sitten Jeesuksen – tavalla tai toisella.
Mene minne Herra kutsuu
‒ Maailma arvostaa paljon niitä, jotka ovat mikrofonin takana. Monet haluavat sinne, eri motiiveista. Kun lopulta on siellä ja näkee, miten vaativaa esiintyjän työ on, motiivi ratkaisee. Onko tämä sitä, mitä Herra minulta haluaa?
Nuoret lähtevät rohkeasti mukaan kaikenlaisiin kisoihin, kuten Idolsiin. Voisiko Nina itse kuvitella lähtevänsä mukaan Idolsiin?
‒ En lähtisi. En aikoinaan ollut innokas lähtemään Euroviisuihinkaan. Se oli silloisen managerin, hollantilaisen Gerrit aan’t Goorin idea. En ollut innokas, mutta sitten rukoiltiin, ja koin Herran johtavan selvästi. Itselle Euroviisut eivät olleet itselleni suuri kiusaus, jolloin koin oikeaksi lähteä.
‒ Itä-Euroopassa, jossa kierrän paljon, Euroviisut ovat iso juttu. Siellä minulta usein kysytään, kannattaako hakeutua mukaan. Yleensä ajattelen, että ei kannata. Niissä kuvioissa on iso riski menettää sydämensä. Mutta jos lähtijä ”tietämällä tietää”, että Herra kutsuu häntä, silloin Nina Åström toivottaa hyvää matkaa.
************
Nina Åström
Asuinpaikka: pääkaupunkiseutu
Ikä: 56
Perhe: aviomies Benni, tyttäret Wilma ja Natalie perheineen
Lempiväri: laventelin sininen
Lempimusiikki: Minulla on kausia, jolloin kuuntelen paljon samoja artisteja. Tällä hetkellä soi Fernando Ortega ja Jesus Adrian Romero.
************
Teksti: Ilkka Kontturi
Teksti julkaistu alunperin Arkin numerossa 4/2018.
Tilaa Arkki ilmaiseksi
