Kansanedustaja Päivi Räsänen on viettänyt kesää mökillään Hyvinkäällä yllin kyllin, mutta haastattelupäivänä hän on tullut kotiin Riihimäelle tulostamaan puheita. Vaikka hän pitää puheiden pitämisestä, häntä hiukan hirvittää, kuinka moneen paikkaan hän on lupautunut.
Kansainvälinen kristillinen symposiumi Norjassa, puoluekokous, lukuisia poliittisia ja hengellisiä tilaisuuksia, Räsänen kertaa.
– Niin, ja käräjäoikeudelle pitäisi laatia ennakkovastaus.
Valtakunnansyyttäjä on nostanut Räsästä vastaan kolme syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Työläs oikeusprosessi kestää ehkä jopa vuosia, mutta Päivi Räsänen ottaa sen hänelle annettuna tehtävänä. Hän sanoo taistelevansa Raamatun ilmoituksen ja sananvapauden puolesta.
Puhelin soi. Se on Niilo, Päivin mies, joka kysyy, kuinka kauan vielä kestää. Kansanlähetysopiston rehtori kertoo menevänsä rautakauppaan ja Päivi painaa puhelimen äänettömälle.
Kympin tyttö
Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet melkoista pyöritystä mediassa ja poliisilaitoksella.
– Olen kokenut näiden ja muidenkin kipujen keskellä syvää luottamusta Jumalaan. Olen löytänyt itseni tilanteista, joissa kiitän kivuista. Olen ymmärtänyt, että tarvitsen niitä.
Mihin?
– Siihen, että pysyisin nöyränä. Kun Jumala sallii vaikeita asioita, siinä on aina takana rakkaus. Kivulla on merkitystä, jota en vielä edes ymmärrä, Päivi sanoo hiljaa.
Kympin tyttö on aina vaatinut itseltään paljon, eikä Jumalaan nojaaminen ole ollut suorittajalle helppoa.
– Viime aikoina olen huomannut, että Jumala voi antaa pienten juttujen kautta isoja asioita. Hän auttaa minua silloinkin, kun nukun.
Ovet tutkimuksen maailmaan eivät auenneet, mutta kymmenen lääkärin toimessa vietetyn vuoden jälkeen avautui toinen ovi.
Opiskeluaikojen hengellisissä opetuksissa ei kuitenkaan puhuttu nukkumisesta vaan valvomisesta. Kun Päivi muutti Konnunsuolta Helsinkiin opiskelemaan lääketiedettä, hän ei tuntenut kaupungista ketään. Viikonlopuksi kotiin matkustaessaan hän istui täpötäyden junan tavaravaunussa ja katsoi tutun näköistä nuorta naista, jolla oli kiinnostava rintanappi: ”Jeesus on Herra”. Se oli hänen kurssitoverinsa Heini Mäkilä.
Intohimona boksilähetys
Keskustelu sujui iloisesti kohti Itä-Suomea. Tytöt sopivat, että he alkavat käydä yhdessä Ylioppilaslähetyksen illoissa.
– Oli hienoa saada kurssilta uskova ystävä. Pian löytyi muitakin ja perustimme rukouspiirin.
Opiskeluaikojen suuri rakkaus Niilon lisäksi oli boksilähetys.
– Se oli mun juttu, vedin sitä useamman vuoden. Värväsin opiskelijailloissa aina uusia nuoria mukaan. Parhaimpina aikoina meitä kulki ovilla 60 opiskelijaa.
Boksilähetyksessä Päivi oppi johtamaan, puhumaan ja ajattelemaan. Hän tapasi ovilla eri tiedekuntien opiskelijoita, joiden kysymykset saattoivat olla yhtä hyvin filosofiaa, kosmologiaa kuin uskontososiologiaa. Sairaus tai seuraavan päivän tentti eivät olleet syitä jäädä kotiin.
– Kohtasin monenlaista epäilyä ja epäuskoa. Opin perustelemaan uskoani ja Raamatun luotettavuutta. Löysimme paljon etsijöitä, ja monien puolesta saimme rukoilla.
Päivi muuttuu nostalgiseksi muistellessaan torstai-iltoja opiskelija-asuntoloissa ja huokaisee, että vieläkö hän joskus pääsisi oville. Häntä alkaa naurattaa.
– Ihmiset voisivat kyllä säikähtää, jos ilmestyisin oven taakse kertomaan, mitä Jeesus minulle merkitsee.
Raastava Raamattu
Ylioppilaslähetys muuttui Päivin opintojen aikana Opiskelijalähetykseksi, mutta ydin pysyi. Se oli lain ja evankeliumin erottaminen.
– Ilman tätä eroa Raamattu on ahdistava kirja. Lain käskyt ovat ankarat, ahdistavat ja kadottavat. Opiskelijalähetyksessä luimme Raamattua niin, että opin erottamaan lain ja evankeliumin.
Tämä on Päivin mielestä olennaista kaiken raamatuntulkinnan kannalta. Jumalan armon varassa synnin tuomitsevia kohtia ei tarvitse selittää pois, vaan ne voi hyväksyä.
– Olen Jumalan kuvaksi luotu ja arvokas ja samaan aikaan läpeensä syntinen. Olen armahdettu Jeesuksen sovitustyön tähden.
Opiskelijoita opetettiin pitämään suurta sanomaa esillä kotimaassa ja ulkomailla. Evankelioiminen ja lähetys olivat mukana kaikessa toiminnassa.
– Muistan esimerkiksi Pekka Jokirannan, joka puhui kristityn valvomisesta. Jos ihminen yrittää valvoa läpi yön rennosti nojatuolissa, hän ei pysy hereillä. Ahkerasti työtä tehden pysyy hereillä paremmin.
Rottaparkoja
Ahkeruuden ihannetta Päivi toteutti myös pyrkiessään tiedenaiseksi.
– Lapsena luin Marie Curien elämästä ja haaveilin, että minusta tulee nobelisti, joka tekee merkittäviä tieteellisiä keksintöjä.
Hän tähtäsi tutkijan uralle ja osallistui ryhmään, joka tutki tauriinia. Hän syötti ainetta rotille ja otti niistä virtsanäytteitä ja pakasti näytteet. Monta kuukautta kestänyt työ joutui tärviölle, kun siivooja irrotti pakastimesta töpselin.
– Rottaraukkojen kärsimykset olivat menneet ihan hukkaan!
Toisessa tutkimusryhmässä Päivi tutki elektronimikroskoopilla leukemiasoluja. Se oli aivan uutta ja mullistavaa, mutta tutkimuksen vetäjä kuoli aivoverenvuotoon.
– Hanke keskeytyi siihen.
Kansanterveystieteen laitoksella Päivi yritti ryhtyä tekemään väitöstutkimusta abortin läpikäyneiden naisten kokemuksista. Silloin Räsäsillä oli jo lapsia ja Päivillä työ lääkärinä.
– Voima ja aika eivät riittäneet.
Ovet tutkimuksen maailmaan eivät auenneet, mutta kymmenen lääkärin toimessa vietetyn vuoden jälkeen avautui toinen ovi. Mannerheimintietä ajellessaan Niilo virkkoi eduskuntatalon kohdalla vieressään istuvalle vaimolle: ”Katso, siinä on tuleva työpaikkasi.” Päivi ei ymmärtänyt mitä mies puhuu. Kun hänet vuonna 1995 valittiin kansanedustajaksi, sanat nousivat mieleen.
– Politiikkaan lähtemisen yksi syy olivat lääketieteen etiikan kysymykset.
Lattian raossa
Kaikissa käänteissä Päivin mukana on kulkenut opiskelijaillassa opittu viisaus: jokainen päivä kannattaa aloittaa lukemalla Raamattua.
– Tätä olen yrittänyt noudattaa, ja nykyään minulla on siihen hyvä mahdollisuus. Otan ensimmäiseksi aamulla käteeni kupin vihreää teetä ja toiseen Raamatun.
Päivi lukee vanhaa nahkakantista kirjaa läpi alusta loppuun uudestaan ja uudestaan. Lukujen määrä vaihtelee, mutta kiireisimpinäkin aikoina hän yrittää lukea edes yhden. Välillä lukeminen on päätöksen voimalla aikaan saatu suoritus, mutta usein käy niin, että umpituttu kohta alkaa elää ja puhutella uudesta kulmasta.
– Jumala rohkaisee ja osoittaa rakkauttaan. Hän näyttää miten syntinen olen ja missä pitäisi muuttua. Raamatun lukeminen on seurustelua Jumalan kanssa.
Fariseus yritti saada Jeesuksen nakitettua tämän sanoista, mutta nainen lattian raossa käsitti paljon enemmän kuin fariseus.
Hiljattain lukuvuorossa oli syntinen nainen fariseuksen kodissa. Jeesus kertoi fariseukselle, ettei hänen jaloissaan kyyhöttävä nainen ollenkaan lopeta, vaan itkee, pesee kyynelillä jalkoja ja kuivaa niitä hiuksillaan.
– Se oli niin puhuttelevaa, että itkin. Nainen ymmärsi paljon Jeesuksen rakkaudesta. Fariseus yritti saada Jeesuksen nakitettua tämän sanoista, mutta nainen lattian raossa käsitti paljon enemmän kuin fariseus. Jeesuksen läheisyys saa aikaan valtavia asioita.
Kullalla koristellut vaipat
Esikoisen syntymän jälkeen Päivi sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
– Se oli synkeä elämänvaihe. Olin odottanut lasta, olin jo 28-vuotias ja minun olisi pitänyt olla onnellinen.
Aikaansaavan tehopakkauksen ei ollut helppo jäädä kotiin ja pysähtyä vauvan rytmiin.
– Samat imetykset ja vaipanvaihdot päivästä toiseen. Imettäminen ahdisti, eikä se aluksi onnistunut. Laskin, miten paljon aikaa minulta tuhlaantuu vuodessa imettämiseen.
Avuksi tuli Martti Luther. Kirjahyllystä löytyi reformaattorin kirjoituksia vanhemmuudesta.
– Luther kuvaili omaa masennustaan ja kertoi isäksi tulemisestaan. Hän tunnusti, että perhe-elämään kuuluu paljon tylsää vaivannäköä, kapaloiden pesemistä, rupien ja rokkojen parantamista.
Päivi koki arkensa kirkastuvan, kun Luther valaisi vaipat kristillisellä uskolla. Kun usko katsoo näitä halpoja ja halveksittuja töitä, se huomaa, että ne on kaikki koristeltu kullalla ja jalokivillä.
– Ymmärsin, että lapsen hoitaminen on kutsumus. Kutsumukseen mennään monesti kivun kautta. Vastoinkäymisiä on helpompi jaksaa, jos niiden alla on luottamus, että tämä on Jumalan kutsumustehtävä minulle.
Viiden lapsen sairastaessa yhtä aikaa oksennustautia Päivi ja Niilo pesivät koko yön lapsia ja taloa ja vaihtoivat lakanoita. Esikoinen yritti ehtiä vessaan oksentamaan, mutta ei päässyt portaikkoa pitemmälle. Kellertävä limainen liemi valui pitkin seinää ja portaita.
– Ajattelimme silloin Niilon kanssa, että tämä on nyt meidän kutsumuksemme, meidän jalo tehtävämme.
Toinen nosti lapsen syliin ja toinen otti käteensä rätin.
Teksti: Danielle Miettinen
Kuvat: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi
