Neljä maasai-soturia ihailee auringonnousua keihäät ja kilvet käsissään. Tansanialainen maalaus on kiinnitetty kolmen neliön ikkunattoman huoneen seinälle Vantaan Asolassa.
Pingispöydän ja puutyöverstaan välissä sijaitseva koppi on ollut muutaman viikon eurooppapatenttiasiamies Sakari Arvelan, 37, työhuone. Diplomi-insinöörin värikäs työura sai vuodenvaihteen jälkeen reippaan käänteen, kun Arvela päätti ryhtyä yrittäjäksi. Hän laatii asiakkaille patenttihakemuksia mikroelektroniikasta paperikoneisiin.
‒ Olen patenttikonsultti ‒ tekniikan generalisti ja patentoinnin spesialisti.
Kansankielellä määritelmä tarkoittaa, että tekniikan alalla hänen on paneuduttava kaikkeen mahdolliseen ja vähän mahdottomaankin, mutta ei ihan pohjamutia myöten. Patentoinnin kiemurat sen sijaan on osattava tarkasti.
Pyykkäri esirukoilee
Maasai-sotureita esittävä maalaus on matkamuisto Tansaniasta. Arvela kävi siellä hiljattain tapaamassa lähetyslentäjäystäväänsä. Yhden tuliaiskuvan hän kiinnitti pyykkihuoneen seinälle. Sukkia kuivumaan ripustellessa savannimaisema kutsuu rukoilemaan maan puolesta. Seitsemän hengen perhe saa aikaiseksi paljon pestävää. Se on hyvä, sillä Afrikassa tarpeet ovat suuret.
‒ Tansaniassa moni elättää perhettään neljällä eurolla päivässä. Suomessa ison toimiston patenttiasiamies voi laskuttaa 250 euroa tunnin työstä. Maailmassa on hirvittäviä kontrasteja, Sakari Arvela sanoo.
Kiinnostus lähetystyöhön on lapsuudenkodin peruja. Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorina työskennellyt isä Hannu Arvela ja kieltenopettajaäiti Riitta-Liisa Arvela kuuluvat 1970-luvun opkolaisiin. Heistä melkein kaikki ovat edelleen lähetystyön uskollisia ystäviä ja kannattajia.
Isästään Sakari otti mallia myös silloin, kun lapsena piti kertoa, mikä hänestä tulee isona. Ekan luokan ainekirjoitukseen hän kirjoitti: ”Minusta tulee säteilyturvakeskuksen ihminen.”
Diplomityö kylmälaboratoriossa
Lukion jälkeen opiskelualan valinta oli helppoa. Luonnontieteitä, ilman muuta. Ja pääaineeksi fysiikka.
‒ Kiinnostus alaan oli etunenässä. En miettinyt, mihin ammattiin valmistuisin.
Arvela teki diplomityönsä kylmälaboratorion aivotutkimusyksikössä aiheenaan magneettikuvauksen hyödyntäminen aivotutkimuksessa. Hän päätyi yksikköön tutkijaksi ja homman oli tarkoitus johtaa väitöstutkimukseen. Juuri kun aihe ja rahoitus olivat varmistuneet, kiinnostus lässähti.
‒ En kokenut mielekkääksi käyttää neljää tai viittä vuotta tohtorinhattuun.
Kaduttaako?
‒ Ei. Mutta jos eteen tulisi kiinnostava aihe, voisin vielä joskus harkita väitöskirjan tekoa.
Sakarin puurtaessa kotitalonsa uumenissa patenttihakemusten parissa yläkerrassa tassuttelee vaimo Elina Arvela. Hän on matematiikan ja fysiikan opettaja, joka hoitaa kotona kahta nuorinta lasta.
Sakari ja Elina tapasivat jo lukiossa. Naimisiin he menivät opiskeluaikana, ja pian syntyi ensimmäinen lapsi.
Oman alan asiantuntijaksi ja isäksi kasvaessa elämä oli kiireistä. Uskovien yhteyteen teki mieli mennä, mutta aikaa oli vähän. Lasten saamisen myötä yhteyden tarve on edelleen kasvanut.
Tehtäviä seurakunnassa
Perhe käy messussa useimmiten omassa kotiseurakunnassaan Rekolassa. Elina ja Sakari ovat seitsemän vuotta osallistuneet yhdessä seurakuntansa työikäisten raamattupiiriin. Se onnistuu, koska seurakunta on järjestänyt lastenhoidon.
Sakari Arvela on myös seurakuntaneuvoston jäsen ja kuuluu lähetyksen tukiryhmään. Hän ei silti koe kotiutuneensa mihinkään ihan niin hyvin kuin toivoisi.
‒ Olisihan se hienoa, jos olisi selkeä paikka ja palvelutehtävä.
Pari vuotta hän raahautui seurakunnan aamurukouspiiriin joskus kaksikin kertaa viikossa kello kuusi.
‒ Se oli hengellisen virkistymisen aikaa. Meno oli pykälää karismaattisempaa kuin mihin olin tottunut, mutta viihdyin kyllä. Piiri vaikutti sen, että nykyään yhä useampi ajatus kääntyy rukoukseksi.
Toiset johtakoot
Myös urapolulla on ollut vaihtelua. Lyhyen tutkijanpestin jälkeen Sakari Arvela näki Tekniikka ja talous -lehdessä ilmoituksen, jolla etsittiin fyysikkoa koulutettavaksi patenttiasiamieheksi. Tämä täsmää, Arvela ajatteli luettuaan etsityn henkilön kuvauksen.
‒ Se lähti sujumaan hyvin. Sain vastuuta ja arvostusta ja suoritin nopeasti eurooppapatenttiasiamiehen vaativan tutkinnon.
Pian Arvela oli jo yrityksen varatoimitusjohtaja ja etenemismahdollisuudet näyttivät hyviltä. Vastuun kasvamisen myötä mieleen alkoivat hiipiä myös epäilykset.
Eri uskontojen ruokailutapojen kautta keskustelu eteni luontevasti hetkeen, jossa Arvela sai kertoa omasta uskostaan.
‒ Työkuorman ja toisten odotusten keskellä mietin, onko tämä sittenkään sitä, mitä haluan tehdä seuraavat kymmenet vuodet.
Arvelaa on oltu kaikkialla kiskomassa johtotehtäviin, armeijasta alkaen, mutta hän kokee, ettei niihin kannata lähteä, ellei voi sitoutua täysillä.
‒ Jotkut ovat ihmetelleet, miksi en jatkanut valmiita raiteita edessäni. Olen kuitenkin aina tunnistanut omat rajani. On ahdistusta, jonka tarkoitus on johtaa viisaisiin valintoihin.
Kryptografiaa opiskelemaan
Viisi vuotta sitten Arvela löysi netistä Keskusrikospoliisin kiinnostavan ilmoituksen. Rikostekniseen laboratorioon etsittiin rikosinsinööriä. Tehtäviin kuului muun muassa sirupassien tietoturvaan liittyviä tehtäviä.
Arvela sai paikan ja pääsi mukaan kansainvälisiin työryhmiin luomaan yhteisiä standardeja eri valtioiden sirupasseille. Kryptografia eli salakirjoitus oli kiinnostanut häntä jo pitkään, ja nyt hän pääsi paneutumaan siihen työkseen.
Arvela muistaa hienon hetken kansainvälisiltä illallisilta, joilla samaan pöytään sattui intialainen ja viisi iranilaista miestä. Eri uskontojen ruokailutapojen kautta keskustelu eteni luontevasti hetkeen, jossa Arvela sai kertoa omasta uskostaan.
‒ Kerroin, että Jeesus on kantanut puolestamme kaikki pahat tekomme. Kun uskomme tämän, olemme matkalla taivaaseen. Sinne pääseminen ei ole omista ponnisteluistamme kiinni.
Viime vuonna Arvela sai tietää, että hänen työnkuvansa muuttuisi. Uusi toimenkuva ei enää kiinnostanut.
‒ Päätin antaa patenteille vielä mahdollisuuden ja ryhdyin yrittäjäksi.
Arvostavaa vapautta
Lapsuudenkodin ilmapiiri on painunut Sakari Arvelan mieleen arvostavana ja tilaa antavana. Vanhemmat ovat edelleen paljon mukana lastensa elämässä.
‒ En täysin ymmärräkään, miten iso asia vanhempien apu on ollut remonteissa ja lastenhoidossa.
Vaivihkaa siinä on välittynyt myös henkistä tukea. Sakari Arvela on aistinut sen, vaikka kannustusta ei kovin paljon ole puettu sanoiksi.
‒ Vaikka paljon muuten kaikesta keskustellaankin.
Sakari Arvelan eväskorissa on ollut mistä jakaa omille lapsille.
‒ Halaan ja kerron heille usein, että heitä rakastetaan.
Lasten ja nuorten maailmassa on kova paine olla samanlainen kuin muut. Sakari ja Elina ovat yrittäneet auttaa lapsiaan olemaan rohkeasti oma itsensä.
‒ Olemme sanoneet, että jos etsit vaatteiden kautta arvostusta, se on loputon tie, jolle ei kannata lähteä. Sanon, että olet arvokas ihan itsessäsi, Jumalan luomana. Se ei riipu todistuksesta eikä siitä, mitä kaverit sattuvat sinusta juuri sinä päivänä ajattelemaan.
Näkymätön perspektiivi
Pystyykö Sakari Arvela uskomaan sanansa omalle kohdalleen?
‒ On helppo sanoa, että arvoni ei riipu tekemisistäni, mutta sen mukaan eläminen on eri juttu. Uskon kuitenkin, ettei ulkoinen menestyminen ole arvoni mittari. Suurimmat merkitykset työuralla olen kokenut silloin, kun olen keskustellut vaikka pomoni kanssa Jeesuksesta. Iankaikkisuusperspektiivissä tämä voi olla merkittävämpää kuin se, saammeko liikevaihdon kasvamaan 10 prosenttia.
Ja toisaalta, tekipä hän millaista rehellistä työtä tahansa, se on kaikki Jumalan palvelemista. Aina voi myös tapahtua sellaista, jonka merkitystä emme näe vielä tässä maailmassa.
Niille, joiden koreografiat eivät ole menneet ihan putkeen, Arvela tarjoaa huojentavan huomion:
‒ Opettavaisimpia voivat olla ne asiat, joissa epäonnistun ja jotka eivät mene maaliin asti.”
Haastattelu: Danielle Miettinen
Kuvat: Ilkka Kontturi
Keskusteluiltoja epäilijöille
Sakari Arvela on mukana Rekolan seurakunnan lähetyksen tukiryhmässä, joka järjestää tänä keväänä keskusteluiltoja Koivukylän kirjastossa. Maaliskuun iltaan kutsutaan erityisesti muslimeita. Sen teema on Kysy kristityltä. Viimeisellä kerralla aiheena on Minä uskon – kristittyjen kertomuksia.
– Koivukylän kirjasto on maailman hehkein paikka kolmen pubin vieressä. Tervetuloa! Sakari Arvela toivottaa.
Tilaisuudet pidetään 14.3. ja 6.4. klo 18. Lisätiedot:
vantaanseurakunnat.fi/tapahtumat
