Harvardin yliopiston vaakunassa on latinankielinen sana Veritas. Se tarkoittaa käännettynä totuutta ja toimii yliopiston mottona. Tämän yliopiston yhteydessä on syntynyt Veritas Forum, jossa ajattelijat pohtivat totuuden kysymystä eri näkökulmista. Myös OPKO on ollut mukana järjestämässä näitä tapahtumia ympäri Suomea.
Kysymys totuudesta ei ole uusi. Kaksituhatta vuotta sitten legaatti Pontius Pilatus kysyi saman kysymyksen ja sitä pohditaan yhä edelleen yliopistoissa eri puolilla maailmaa: Quid est veritas?
Mistä kaikki alkoi?
Voiko totuuden löytää ilman Jumalaa? Nykyään saatetaan ajatella, että tiede on syrjäyttänyt Jumalan ja kaiken voi selittää ilman häntä. Vai voisiko ajatella, että tiede pyrkii vastaamaan kysymyksiin, jotka eivät välttämättä suoraan liity Jumalaan ja siksi häntä ei tieteellisissä teksteissä mainita.
Kun ihminen pohtii elämän syvimpiä kysymyksiä, hän joutuu ottamaan kantaa Jumalan olemassaoloon. Tähtitieteilijä kysyy, mikä laittoi alkuräjähdyksen liikkeelle. Fyysikko kysyy, miksi luonnonlait ovat niin järjestelmällisiä ja loogisia. Luonnontieteilijä puolestaan kysyy, miksi luonto näyttää näin ihmeelliseltä ja kauniilta ja miksi maapallon olosuhteet ovat juuri sellaiset, että maapallolla voi olla elämää.
Tasapaino horjuu
Vaikka tieteen keinoin ei pystytäkään vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, nykypäivänä on yleistä, että Jumalan olemassaolo kielletään. Monet akateemiset ihmiset pitävät kristittyjä vähä-älyisinä ja epätasapainoisina. Tai vähintäänkin sellaisina, jotka eivät ole kehittyneet samassa tahdissa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Epäilyksiä herättävät esimerkiksi valtavirrasta poikkeava näkemys parisuhdelaista tai skeptisyys evoluutioteoriaa kohtaan. Kristityt, jotka pitävät kiinni kristillisestä vakaumuksestaan silloinkin, kun se on ristiriidassa älymystön enemmistön mielipiteiden kanssa, tulevat helposti leimatuiksi.
Puritaanit peruskivillä
Harvardin yliopiston vanhassa vaakunassa lukee Veritas-sanan lisäksi Christo et Ecclesiae, totuus Kristukselle ja kirkolle. Tämä kuvastaa ajatusta, jonka pohjalta puritaanit perustivat Harvardin yliopiston vuonna 1636.
Vanhan mantereen yliopistoilla on kristilliset juuret. Suomessa suurin osa yliopistoista on perustettu suhteellisen myöhään 1900-luvulla, minkä vuoksi niillä ei välttämättä ole tällaisia juuria. Ne ovat kuitenkin matkineet vanhempia yliopistoja, joilla on kristillinen perintö. Myöhemmin kristillisyyttä on pyritty häivyttämään.
Kirjassa Finding God at Harvard kerrotaan opiskelijoista, jotka ovat löytäneet pelastuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Uskolla on ollut merkittävä osa heidän elämässään ja se on auttanut heitä löytämään itsensä ja tarkoituksen elämässään.
Tämä on ollut voimavara myös heidän opinnoissaan ja tutkimustyössään. Heidän ei enää tarvitse löytää arvoa tekemisistään tai saavutuksistaan, vaan yksin siitä mitä he ovat Jumalan lapsina Kristuksessa. Tämä vapauttaa todella paljon voimavaroja tärkeiden asioiden tekemiseen, kuten opiskeluun tai tutkimustyöhön, pätemisen ja pelkän uran luomisen sijaan. He voivat keskittyä siihen minkä vuoksi yliopistot on ylipäätänsä perustettu, eli tieteeseen tieteen itsensä vuoksi. Tämä ei ole tapahtunut ainoastaan Harvardissa vaan myös monessa muussa paikassa ympäri maailmaa.
Vapaa Kristuksessa
Nämä opiskelijat eivät ainoastaan löytäneet pelastusta Kristuksesta, vaan he ovat myös löytäneet paikkansa kirkossa ja yhteiskunnassa. Kun he ovat Kristuksessa, heidät on vapautettu palvelemaan lahjoillaan erilaisissa tehtävissä kirkossa ja yhteiskunnassa. Aiemmin mainitusta kirjasta löytyy useita esimerkkejä siitä, miten lahjakkaat opiskelijat ovat toimineet epäitsekkäästi auttaessaan köyhiä ja hätää kärsiviä ihmisiä suurkaupunkien slummeissa ja kehitysmaissa sekä palvelleet monissa tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä.
Pyöveliksi kutsuttu
Kaikkien kohdalla näkyy se muutoksen voima, jonka usko Jeesukseen saa ihmisessä aikaan. Kyseiset opiskelijat eivät tehneet työtä saavuttaakseen hyötyä itselleen tai päteäkseen. Heidän motiiviinsa oli rakkaus vähäosaisia kohtaan ja kutsu palvella nöyrästi eri tehtävissä yhteiskunnassa. Heillä oli jotain siitä kutsumustietoisuudesta, josta Luther käyttää sanaa vocatio, kutsu.
Jokaisella on oma kutsu, jonka kautta on mahdollista palvella ja heijastaa Kristuksen rakkautta tässä maailmassa.
Luther sai aikaan muutoksen opettamalla, että jokaisen kutsu on tärkeä. Sanomalla näin Luther otti kantaa aikansa yleiseen käsitykseen, että Jumalaa voi palvella ainoastaan hengellisten kutsujen kautta, kuten toimimalla munkkina, nunnana tai pappina. Luther oli tässä asiassa siis selkeästi eri mieltä. Hänen mukaansa ihminen voi palvella Jumalaa ja muita ihmisiä myös epähengellisiltä vaikuttavien kutsujen kautta, kuten sotilaana tai pyövelinä.
Palveleva mutta ei mateleva
Opiskelijatyön kautta voimme myötävaikuttaa siihen, että yhä useampi nuori aikuinen löytää Kristuksen ja kutsunsa hänessä. Evankeliumi saa koskettaa ja muuttaa heitä. Opiskelijatyön kautta voimme tukea heitä tässä tärkeässä prosessissa.
Tämän päivän opiskelijat ovat tulevaisuuden vaikuttajia ja johtajia, jotka tulevat toimimaan omista lähtökohdistaan käsin. Kysymys onkin millaisia nämä lähtökohdat ovat. Kypsät kristityt päättäjät, joilla on vahva kristillinen vakaumus, tekevät inhimillisiä päätöksiä eivätkä tavoittele toimissaan ainoastaan omaa etuaan. He toimivat arvojensa mukaisesti palvellen nöyrästi Jumalaa ja lähimmäisiä.
Miten kristittyjen sitten tulisi toimia, jos heidän vakaumuksensa on ristiriidassa ympärillä olevan yhteiskunnan arvojen kanssa? Raamatussa on selvä kehotus (Apt. 5:29): jos jokin taho säätää jotakin mikä on Jumalan tahdon vastaista, on parempi totella Jumalan tahtoa kuin toimia vakaumustaan vastaan. Esimerkiksi lääkäri tai hengellisen työn tekijä voi joutua valitsemaan työpaikan, jossa on vapaus toimia vakaumuksen mukaisesti.
Aina ei kannata vastustaa
Yhdysvaltalainen Rod Dreher on kirjoittanut kirjan The Benedict Option. Kirjassaan hän ottaa kantaa kysymykseen, miten kristityn tulee toimia kohdatessaan asioita, jotka ovat ristiriidassa hänen uskonsa ja vakaumuksena kanssa.
Dreherin mielestä aina ei pidä julkisesti vastustaa kaikkia vääriä hankkeita, varsinkaan jos vastustuksella ei ole realistisia mahdollisuuksia saavuttaa mitään. Toisaalta hän ei myöskään toivo kristittyjen mukautuvan ympärillä olevan maailmaan, jos se tarkoittaa kristillisen vakaumuksen hälventämistä. Hänen mielestään kristityt eivät kuitenkaan voi toimia kuin kaikki olisi maailmassa ennallaan. Heidän tulee kehittää yhteisöllisiä toimintamalleja, joiden avulla he voivat pitää kiinni uskostaan ja arvoistaan. Meidän tulisi Dreherin mukaan ottaa askel rohkeaan kristilliseen elämään, joka toimii vastavoimana vallitsevalle kehitykselle. Jos emme ota tätä askelta, lapsemme sopeutuvat heitä maailmassa ympäröiviin arvoihin.
Toivon, että OPKO voi toimia opiskelijoiden keskuudessa kristillisenä yhteisönä, jossa voimme tukea ja pitää huolta toisistamme. Kun tiedämme ja tunnemme, että meillä on toisten kristittyjen tuki, voimme rohkeasti kertoa Kristuksesta opiskelupaikalla, vapaa-ajan harrastuksissa tai muissa riennoissa. Uskallamme tehdä tämän siitä huolimatta, että saatamme kohdata vastalauseita ja jopa vihamielisyyttä. Usko Kristukseen sekä muiden kristittyjen tuki kantaa.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! (Ps. 37:3-5).
Teksti: Robert Ojala, Turun OPKOn opiskelijatyöntekijä
Teksti julkaistu alunperin Arkin numerossa 3/2018.
Tilaa Arkki ilmaiseksi
