Espoolaiselle Antero Laukkaselle kristittyjen yhteys on sydämen asia. Lempinimellä ”Mooses” tunnettu mies on vuosien varrella toiminut pioneerina useille kristittyjen yhteisille rukousaloitteille ja tapahtumille.
Yksi tällainen tapahtuma oli Jeesus-marssi. Laukkanen oli mukana ryhmässä, joka toi tapahtuman Suomeen 1990-luvun alussa, ja toimi sen koordinaattorina usean vuoden ajan. Nykyisin marssi järjestetään vuosittain lukuisilla eri paikkakunnilla.
– Jeesus-marssi oli todella iso historiallinen tapahtuma, jossa ehkä ensimmäisen kerran suomalaiset seurakunnat yhdessä astuivat ulos kaiken kansan nähtäväksi isossa kulkueessa, Laukkanen muistelee.
– Marssin kyljessä syntyi pastorien rukousyhteys, joka alkoi kokoontua ensin seurakunnissa Helsingin alueella ja sittemmin eduskunnassa kuukausittain. Erityisyytenä oli se, että eri seurakuntien pastorit tulivat yhteen rukoilemaan pääkaupunkiseudun ja toistensa työn puolesta. Tämäkin toimintamuoto on levinnyt ympäri Suomea ja jatkuu yhä 15 paikkakunnalla.
Rukous valmistaa tietä
Kristittyjen ja seurakuntien yhteiset tapahtumat ja toiminnot ovat Antero Laukkasen mielestä merkittäviä erityisesti siksi, että ne lisäävät keskinäistä kunnioitusta ja arvostusta.
– Kun rukoilee jonkun kanssa, on vaikea puhua tästä pahaa. 1990-luvun puolivälissä syntynyt oivallus siitä, että tarvitsemme kaikki toisiamme, kantaa edelleen. Nykyisin pidettävien kaupunkimissioiden keskeisenä mahdollistajana on ollut se, että näissä kaupungeissa seurakuntien ja järjestöjen johtajat ovat jo kymmenen vuotta rukoilleet yhdessä. Tämä on valmistanut tietä myös yhteiselle näkymiselle ja evankelioinnille.
Esimerkiksi yhteisestä näkymisestä Laukkanen nostaa Urbaani unelma -tapahtumakonseptin. Tässä ajatuksena on, että kaupungin seurakunnat jalkautuvat yhden päivän ajaksi tekemään hyvää ja palvelemaan kaupunkilaisia eri tavoin. Ensimmäinen Urbaani unelma pidettiin Turussa 2006, ja sen jälkeen vastaavia tapahtumia on nähty useilla paikkakunnilla.
– Espoossa perinne on jatkunut vuosittain Unelma Espoosta -tapahtuman merkeissä, jossa ovat mukana sekä luterilaiset että vapaiden suuntien seurakunnat. Tapahtuma on saanut paljon huomiota paikallismediassa.
Yhteys puhuttelee
Johanneksen evankeliumin 17. luvussa Jeesus rukoili, että häneen uskovat olisivat yhtä, jotta maailma uskoisi. Antero Laukkanen pitääkin erilaisten kristittyjen yhteyttä puhuttelevana todistuksena. Tämän mahdollistamiseksi hän peräänkuuluttaa kristityiltä laaja-alaista näkemystä.
– Pidän merkittävänä hyveenä ymmärtää eri yhteisöjen taustoja ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat, jotta voi keskustelussa olla avoin. Minulla on opittavaa toimijoilta, jotka ovat toimineet sata tai viisisataa vuotta, ja samoin vanhoilla kirkkokunnilla on opittavaa uusilta seurakunnilta.
”Yksikään seurakunta tai yhteisö ei selviä yksin tai saavuta asioita, jotka Jeesus pyysi saavuttamaan. Ne voidaan saavuttaa vain yhteistyöllä.”
Kristittyjen yhteys ei Laukkasen mukaan perustu sille, että oltaisiin kaikista asioista samaa mieltä, vaan keskinäiselle kunnioitukselle ja arvostukselle.
– Yksikään seurakunta tai yhteisö ei selviä yksin tai saavuta asioita, jotka Jeesus pyysi saavuttamaan. Ne voidaan saavuttaa vain yhteistyöllä, ja ensimmäinen askel siihen on rukous. Rukouksessa Jumala voi sitten myös antaa johdatusta sellaiseen yhteiseen tekemiseen, johon kykenemme.
Keskustelu selvittää epäluuloja
Laukkanen myöntää, ettei yhteistyö erilaisten seurakuntien ja ihmisten kesken ole aina mutkatonta vaan vaatii keskustelua ja sopivien yhteisten ehtojen määrittelemistä.
– Espoossa järjestimme aikoinaan seurakuntien yhteisen tapahtuman nimeltä Yhdessä. Koska evankelioimisesta oli erilaisia näkemyksiä, sovimme, että siellä ei käännytetä ketään vaan palvellaan kaupunkilaisia. Se toimi tosi hyvin.
Sittemmin pidetyssä Urbaanissa unelmassa oli ajatuksena myös johdattaa ihmisiä tulemaan uskoon, minkä johdosta jotkin seurakunnat eivät halunneet mukaan. Myöhemmin osa seurakunnista järjesti avoimesti evankelioivan Jumala voi -tapahtuman, jolloin ”käännyttämistä” vierastaneissa seurakunnissa ihmeteltiin, miksei niitä pyydetty mukaan.
– Tästä syntyi seurakuntien kesken pitkät keskustelut pelastusnäkemyksistä ja siitä, mitä evankelioinnilla tarkoitetaan. Olemme löytäneet huikean keskusteluyhteyden, jossa loukkaantumisia on purettu ja pyydetty anteeksi omaa tarvetta olla aina oikeassa.
Rukouksen kautta vaikuttamaan
Antero Laukkasen ura eduskunnassa alkoi jo vuonna 1997, yhtenä ensimmäisistä virallisista eduskunta-avustajista. Hänen tehtäviinsä kuului tuolloin myös eduskunnan hartaustoiminnan käynnistäminen, johon kuuluivat viikoittaiset raamattuhetket sekä rukoushetket.
– En ollut yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, ennen kuin Jumala kutsui minut rukoilemaan Suomen puolesta. Kun eduskunnan rukoustyö yllättäen tuli mahdolliseksi, myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin alkoi herätä.
Vuoden 2000 kunnallisvaalien edellä Laukkasta pyydettiin kristillisdemokraattien ehdokkaaksi Espoon kaupunginvaltuustoon. Omaksi yllätyksekseen hänet valittiin valtuustoon, jossa hän on nyt toiminut 16 vuotta, lukuisien muiden luottamustoimien ohella. Kansanedustajaksi hänet valittiin 2015.
Kristilliset arvot yhteiskunnan pohjana
Laukkasen mukaan uskonto ja politiikka ovat huono yhdistelmä; usko ja politiikka taas ovat loistava yhdistelmä.
– Uskonnollisuus ei ole se, mitä lainsäädännöllä edistetään, vaan uskonnonvapaus. Jokainen edustaja valitaan eduskuntaan arvojensa takia, ja jokaisen arvomaailma saa näkyä hänen politiikassaan, Laukkanen selittää. Hän näkee pohjoismaisen hyvinvoinnin pitkälti protestanttisen kristinuskon hedelmänä.
– Puhun eduskunnan suuressa salissa paljon kristillisistä hyveistä, kuten oikeudenmukaisuudesta, toisista huolehtimisesta ja välittämisestä, koska ne ovat keskeinen osa yhteiskuntaa. Tästä ei kukaan ole tullut valittamaan.
Laukkanen jatkaa yhä eduskunnassa myös rukoustyötä johtaen kansanedustajien sekä pastorien rukoushetkiä. Lisäksi hänen ja muutaman muun kansanedustajan kutsuma esirukousryhmä rukoilee eduskunnassa viikoittain ajankohtaisten asioiden puolesta.
Yhteinen vastuu yhteiskunnasta
Kristittyjen asennemaailmassa Antero Laukkanen näkee edelleen muutoksen varaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteen.
– 1970–80-luvuilla politiikka ja jopa äänestäminen olivat monille ”syntiä”. Kuitenkin koko yhteiskunta on kaikkien kristittyjenkin vastuulla. Meillä on edustuksellinen demokratia, joka tarkoittaa, että minimivaikuttamisen taso on käydä äänestämässä.
Laukkanen rohkaiseekin nuoria ja kaikenikäisiä kristittyjä rukoillen etsimään oman paikkansa yhteiskunnassa.
– Myös ammatinvalinnan kautta jokainen tuo oman panoksensa yhteiskuntaan. On turha vain ihmetellä, miksi yhteiskunta maallistuu. Kysy Jumalalta, miten voisit itse olla mukana vaikuttamassa.
Teksti: Sari Nuutinen
Kuvat: Ilkka Kontturi
