Jeesus: myytti vai historiallinen henkilö?

vesa

Kesällä seurasin kristillisen oppilaitoksen mainoksia sosiaalisessa mediassa ja niiden keräämiä kriittisiä kommentteja. Kriitikoiden tärkein lyömäase oli tiede. ”Onneksi uskon tieteeseen, edistykseen ja logiikkaan” vastasi eräskin arvostelija. Sain tietää, että faktoja ja myyttejä sekoittavalla opistolla eletään ”historiakritiikittömässä kuplassa”, että ”tiede on kumonnut” Raamatun ”höpinät” ja että ”objektiivisesti tarkastellen kristittyjen totena pitämä uskomus on humpuukia”.

Samanlainen ajattelu on tullut tutuksi netin ulkopuolella. Ateisti Richard Dawkins esiintyy totuudellisen tieteen esitaistelijana turmelevia uskontoja vastaan. Kirjassaan Jumalharha hän ei juuri anna arvoa Uuden testamentin neljälle evankeliumille historiallisina lähteinä. Dawkinsin mielestä on ”jopa mahdollista vakavasti kyseenalaistaa, joskaan tämä ei ole saanut laajaa tukea, historiallisin perustein, että Jeesus ei milloinkaan elänyt” (s. 111).

Tällaisia kommentteja on mielenkiintoista verrata vaikkapa siihen, mitä alan asiantuntijat oikeastaan ajattelevat. Nykytilanne tiivistetään iskevästi suomalaisten Jeesus-tutkijoiden kirjassa A.D. 30 (s. 118): ”On olemassa käsityksiä, joiden puolesta voidaan esittää niin vahvoja todisteita, että eriävälle kannalle asettuminen olisi älyllinen itsemurha. Käytännössä kaikki tutkijat esimerkiksi uskovat, että Jeesus Nasaretilainen oli historiallinen henkilö, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana Jerusalemissa. Mikäli tämä oletus hylätään, joudutaan samalla hylkäämään suuri joukko historiantutkimuksen metodeita ja toteamaan, ettemme voi tietää historiasta oikeastaan yhtään mitään.”

Tarinalla on monta opetusta. Yksi on tämä: ota selvää historiallisesta todistusaineistosta ja tutkijoiden metodeista, ennen kuin tieteen nimissä julistat Jeesuksen mielikuvitushahmoksi ja Uuden testamentin evankeliumit myyteiksi. Muuten saatatkin vastustaa tiedettä, jonka puolesta juuri puhuit lämpimästi.

Vesa Ollilainen
Kirjoittaja toimii Apologialinjan vastaavana Kansanlähetysopistossa.

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

OPKOn 60-vuotisjuhlallisuudet

23.−26.3. Passiodraama-esitykset: Helsinki, Kirkkonummi

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Arkin pääkirjoitus: Opkonkokoinen aukko

Hurraa! OPKO täyttää tänä vuonna pyöreät 60 vuotta. Juhlinta käynnistyy loppiaisviikonvaihteessa ja jatkuu läpi vuoden erilaisissa alueellisissa syntymäpäivätilaisuuksissa. Tervetuloa mukaan! Juhlien sankareita olemme me kaikki OPKOn jäsenet ja toiminnassa mukana olevat. Jokainen järjestö tai yhdistys koostuu ihmisistä, joita ilman ei olisi olemassa kuin kuoret. Nyt on meidän aikamme loistaa!

Lue lisää »
Aiempia:
Teema
Kuvassa Maria Magdalenaa näytellyt Päivi Toikka, taustalla kuorolaisia. Tämän jutun Passiodraama-kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1980. Kuva: Tytti Issakaisen arkisto
Tytti Issakainen teki Passiodraaman 21-vuotiaana

– Luin lehdestä Jesus Christ Superstar -musikaalista. Siitä lähti liikkeelle ajatus näytelmästä pääsiäisajan tapahtumista, kertoo entisen Ylioppilaslähetyksen aktiivi Tytti Issakainen.

Opetukset

Tulevaisuus ja toivo tänäänkin.

Tulevaisuus ja toivo, tänäänkin

Jeremian kirjan luvussa 29 Jumala lupaa tulevaisuuden ja toivon Häntä vastaan rikkoneelle kansalle. Tulevaisuus ja toivo on edelleen Jumalan puoleen kääntymisessä. Se avautuu meille Jeesuksen kautta.

Apologianurkka
alt=""

Oppi, tuo vanha neuvostoauto

Kun maailmaa luotiin, se tehtiin koostuvaksi erillisistä osasista, jotka sopivat yhteen. Meidän aikaansaannoksemme oli iskeä kiilaa osasten väliin tai toisaalta liudentaa kaikki erot osasten välillä.

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.