Nykyajan johtaja on aina muutosjohtaja – lue Arkin pääkirjoitus

a-k-v1
Syyskauden ensimmäisessä Arkissa kysytään, millaista on elää kristittynä kampuksella, kavereiden kanssa ja kotona. Nuoret ovat tulevaisuuden johtajia, joita OPKO haluaa kasvattaa ja varustaa. Lue ohesta Pertti Järvenpään pääkirjoitus. 

On alkanut ennen näkemätön valintojen suma. Valitsemme kirkossa johtajiksemme piispoja. Äänestämme uudet luottamushenkilöt johtamaan seurakuntia. Tulossa ovat eduskuntavaalit, maakuntavaalit ja Euroopan parlamentin vaalit. Moni vanha johtaja väistyy ja uusia tulee tilalle.

Mitä väliä on sillä, millaisia johtajia valitsemme? Onko maallisten ja kristillisten organisaatioiden johtajuudessa eroja? Mitä odotamme kristityltä johtajalta? Onko voimakas uskonnollinen johtaja hyvä järjestön, liikkeen tai organisaation johtaja? Koulutammeko OPKOssa tulevaisuuden johtajia?

Meillä on oikeus odottaa johtajiltamme suunnan näyttämistä. On tärkeää, että koko organisaatiolla on yhteinen päämäärä. Yhteinen suunta ja maali tarvitaan, vaikka maalia ei koskaan saavuteta. Kun se tulisi mahdolliseksi, maailma on jo muuttunut. Johtajan on osattava tulkita ympäristön muutokset ja suunnattava toimintaa uudelleen ajan vaatimusten mukaan. Johtajan työkalut ovat kuunteleminen, puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen. Näiden avulla hän johtaa vision eli tavoitteiden toteutumista. Miten ihminen voi tuntea työnsä arvokkaaksi, ellei hän tiedä mihin hänen yhteisönsä on menossa ja mitä se tavoittelee?

Ei riitä, että suunta on oikea. Sitä kohti on myös pyrittävä, kaikkien omalta osaltaan. Johtajalta vaaditaan työn edellytysten kehittämistä sellaisiksi, että jokainen voi vaikuttaa tuloksen tekemiseen, saada onnistumisen kokemuksia ja nauttia työstään. Suuressa organisaatiossa löytyy aina niitä, joiden mielestä suunta on väärä ja työkalut tuloksen saavuttamiseen täysin toimimattomia. Keskinäisten kiistojen ja roolien selvittely vievät energiaa tärkeimmän tavoitteen saavuttamiselta. Myös pienissä organisaatioissa, suurista puhumattakaan, keskinäisten roolien ja suhteiden on oltava selkeitä.

Johtaja ei juokse laput silmillään. Hänen pitää tarkkailla ympäristöä ja sieltä nousevia signaaleja. Onko suuntamme edelleen oikea? Pitääkö jostain luopua? Onko aika panostaa johonkin entistä enemmän? Mitä tapahtuu, jos tavoitteemme ei toteudu?

Kritiikin ja kiitoksen vastaanottaminen kuuluu johtajan luontaisetuihin. Johtajan on oltava valmis kantamaan vastuu hyvässä ja pahassa.

Johtaminen on palveluammatti. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.

Pertti Järvenpää
OPKOn liittohallituksen puheenjohtaja

Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

Lähetetty-koulutus 2023

Tule kasvamaan yhdessä Jumalan lapsena ja opettelemaan elämään Jeesuksen lähettämänä Suomessa ja maailmalla. Lue lisää Lähetetty-koulutuksesta

pääsiäispysäkki

6.-9.4.23 Pääsiäispysäkki – Rukouksen ja hiljentymisen päivät Enä-Sepässä

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Kohti kumppanuuksien kulttuuria

Lähipiirin kutsuminen mukaan OPKOn työn kumppaneiksi ja ystäviksi on jännittävää ja sen voi oppia tekemään hyvin, sanoo johtava opiskelijatyöntekijä Pekka Ryhänen. Tämä on välttämätön suunta, sillä tulevaisuudessa järjestö on yhä enemmän yksityishenkilöiden lahjoitusten varassa.

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Lähettilään DNA

Jumala varustaa meidät lähettilään tehtävään. Hän myös eheyttää ja ei pakota ketään samaan muotiin, kirjoittaa teologian opiskelija Hanna Ojuva.