Nykyajan johtaja on aina muutosjohtaja – lue Arkin pääkirjoitus

a-k-v1
Syyskauden ensimmäisessä Arkissa kysytään, millaista on elää kristittynä kampuksella, kavereiden kanssa ja kotona. Nuoret ovat tulevaisuuden johtajia, joita OPKO haluaa kasvattaa ja varustaa. Lue ohesta Pertti Järvenpään pääkirjoitus. 

On alkanut ennen näkemätön valintojen suma. Valitsemme kirkossa johtajiksemme piispoja. Äänestämme uudet luottamushenkilöt johtamaan seurakuntia. Tulossa ovat eduskuntavaalit, maakuntavaalit ja Euroopan parlamentin vaalit. Moni vanha johtaja väistyy ja uusia tulee tilalle.

Mitä väliä on sillä, millaisia johtajia valitsemme? Onko maallisten ja kristillisten organisaatioiden johtajuudessa eroja? Mitä odotamme kristityltä johtajalta? Onko voimakas uskonnollinen johtaja hyvä järjestön, liikkeen tai organisaation johtaja? Koulutammeko OPKOssa tulevaisuuden johtajia?

Meillä on oikeus odottaa johtajiltamme suunnan näyttämistä. On tärkeää, että koko organisaatiolla on yhteinen päämäärä. Yhteinen suunta ja maali tarvitaan, vaikka maalia ei koskaan saavuteta. Kun se tulisi mahdolliseksi, maailma on jo muuttunut. Johtajan on osattava tulkita ympäristön muutokset ja suunnattava toimintaa uudelleen ajan vaatimusten mukaan. Johtajan työkalut ovat kuunteleminen, puhuminen, lukeminen ja kirjoittaminen. Näiden avulla hän johtaa vision eli tavoitteiden toteutumista. Miten ihminen voi tuntea työnsä arvokkaaksi, ellei hän tiedä mihin hänen yhteisönsä on menossa ja mitä se tavoittelee?

Ei riitä, että suunta on oikea. Sitä kohti on myös pyrittävä, kaikkien omalta osaltaan. Johtajalta vaaditaan työn edellytysten kehittämistä sellaisiksi, että jokainen voi vaikuttaa tuloksen tekemiseen, saada onnistumisen kokemuksia ja nauttia työstään. Suuressa organisaatiossa löytyy aina niitä, joiden mielestä suunta on väärä ja työkalut tuloksen saavuttamiseen täysin toimimattomia. Keskinäisten kiistojen ja roolien selvittely vievät energiaa tärkeimmän tavoitteen saavuttamiselta. Myös pienissä organisaatioissa, suurista puhumattakaan, keskinäisten roolien ja suhteiden on oltava selkeitä.

Johtaja ei juokse laput silmillään. Hänen pitää tarkkailla ympäristöä ja sieltä nousevia signaaleja. Onko suuntamme edelleen oikea? Pitääkö jostain luopua? Onko aika panostaa johonkin entistä enemmän? Mitä tapahtuu, jos tavoitteemme ei toteudu?

Kritiikin ja kiitoksen vastaanottaminen kuuluu johtajan luontaisetuihin. Johtajan on oltava valmis kantamaan vastuu hyvässä ja pahassa.

Johtaminen on palveluammatti. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.

Pertti Järvenpää
OPKOn liittohallituksen puheenjohtaja

Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.