Raha ratkaisee

lompakko
Suomalaisista yli puolet kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Pelkästään auton omistaminen tekee ihmisestä globaalissa mittakaavassa rikkaan. Maailman ongelmat tuntuvat niin läkähdyttäviltä, että tekee mieli panna pää pensaaseen.

Kansainvälisen Food For the Hungry -järjestön mukaan joka päivä 24 000 ihmistä kuolee nälkään tai siihen liittyviin sairauksiin. Jokaisen tilaston takaa löytyy silti lähimmäinen ja Kristus, joka sanoo (Matt. 25:44): ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Jos lifestyle-lehdet olisivat oikeassa, onnellisuus ja kohtalo olisi sidottu kuluttamiseen ja vaurauteen. Mistä löytyisi vastavoima tälle uskolle? Ainakin 800 raamatunpaikkaa antavat vastauksen. Jeesus opetti eniten Jumalan valtakunnasta ja toiseksi eniten rahasta.

Moralisointi ei tuo tähänkään apua, vaan elämänmyönteinen raamattuopetus talousasioista. Se on paljon enemmän kuin OPKOn, Punaisen Ristin tai oman seurakunnan lähetystyöntekijän tukeminen. Kyse on elämäntavasta. Kaiken, mitä omistat, olet saanut ilmaiseksi Luojaltasi. Etkä vain itseäsi varten vaan pitääksesi sen avulla huolta myös kaikesta muusta, mitä hän on luonut.

Halu antaa kumpuaa Golgatalta

Miltä täällä näyttäisi, jos kaikki kristityt tunnettaisiin itsensä likoon laittavina, hyvää tekevinä ja anteliaina ihmisinä? ”Lahjaksi olemme saaneet ja lahjaksi saamme antaa” (vrt. Matt. 10:10).

Hyvän tekeminen vaikuttaa paitsi häneen, jolle teemme hyvää, myös meihin itseemme.

 
Hyvää tekevä voi paremmin kuin piittaamaton, ja hän kokee elämänsä merkityksellisemmäksi. Silti antaminen tapahtuu harvoin automaattisesti. Sitä pitää suunnitella.

”Yksinkertainen elämäntapa on tyytyväisyyden serkku”, kirjoittaa arvostettu raamattuopettaja John Stott. Hänen mukaansa me olemme pyhiinvaeltajia. Tulimme maailmaan tyhjin käsin, ja tyhjin käsin me kerran täältä lähdemme. Yksinkertaisuus iloitsee Jumalan lahjoista. Se vihaa tuhlaamista ja ahneutta. Yksinkertaisuus vapauttaa sinut iloitsemaan Jumalasta ja palvelemaan häntä.

Antamisen lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. ”Kiitos Golgatasta!” on tämän opiskelijaliikkeen työllään ja anteliaisuudellaan rakentaneen sukupolven lempilauseita. Samasta paikasta saa alkunsa myös uuden koululais- ja opiskelijasukupolven halu lahjoittaa omastaan.
 
Teksti: Jussi Miettinen, OPKOn pääsihteeri
Artikkeli on pääkirjoitus Arkki-lehden numerosta 1/2016. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.