Sydämeltä sydämelle

petteri2
Jeesus sanoi: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Tämä on suuri tehtävä, joka on meille annettu. Myönnän, että olen kokenut tämän melko taakaksi elämässäni.

Lähetyskäskyn täyttäminen on tuntunut kuin suuren rotkon ylittämiseltä: koskaan ei tunnu saavan tarpeeksi vauhtia, jotta saisi hypättyä rotkon yli. En ole osannut todistaa rohkeasti uskostani. Ajattelin: ”Ehkä minusta ei ole tähän” ja ”jos vain joku toinen voisi”.

Mitä oikeastaan on lähimmäisen tavoittaminen? Ajattelin jotakuinkin, että minun tulisi yrittää ujuttaa keskusteluun Raamatun sanaa tai vähintään jotain hengellistä. Lisäksi pitäisi keskittyä kutsumaan ihmistä johonkin seurakunnan tilaisuuteen, jossa olisi hyvää ruokaa ja hyviä puhujia. Hyvin harvoin kutsumani ihminen kuitenkaan tuli, jos nyt uskalsin ylipäätään kutsua. Raamatun ujuttaminen tuntui usein väkinäiseltä ja tilaisuus oli helppo jättää käyttämättä.

Todellisuudessa fokukseni oli väärässä paikassa. Ihmisistä oli tullut pinnallisia evankeliointiprojektejani, joista hain nopeita voittoja velvollisuuteni täyttämiseen. Olin unohtanut, mitä evankeliumin levittäminen pohjimmiltaan on: Jumalan rakkauden välittämistä. Rakkautta voi välittää olemalla avoimessa yhteydessä ihmisiin. Kun elän avoimesti kristittynä ystäväni kanssa, hän ei voi välttyä Jumalan todellisuudelta. Minä voin näyttää ystävälleni, millaista on elää Jumalan lapsena. Millaista on, kun saa rukoilla kaikessa Isää ja luottaa Hänen johdatukseensa. Siinä missä ystäväni jakaa minulle kokemuksia elämästään, minä voin jakaa kokemuksia omasta elämästäni, elämästä Jeesuksen kanssa. Voin myös tarjota rukousta ystäväni asioihin ja tarjota hänellekin mahdollisuutta saada kokemus Jeesuksen kanssa. Kun ihminen saa kokemuksen Jumalasta, häntä yleensä myös alkaa kiinnostamaan, kuka Hän on. Näin evankeliumi leviää ihmiseltä ihmiselle, sydämeltä sydämelle. Arkista jakamista ja ystävyyttä: tällainen tavoittaminen ei tunnu niin suurelta rotkolta ylittää.

Kaikkea tätä saamme harjoitella yhdessä. Meidän Jumalamme on kuin hyvä isä, joka kannustaa vierellä, kun lapsi opettelee pyöräilemään. Kun lapsi kaatuu, Isä lohduttaa lempeästi ja nostaa yrittämään uudestaan. Jumalan lapsina saamme epäonnistua, harjoitella ja kasvaa kristittyinä. Meidän tehtävämme on vain astua pyörän selkään, vaikka kaatumisen riski on olemassa. Mutta kun uskallamme rukoillen lähteä yrittämään, kasvu todellakin on mahdollista, rohkeammaksi voi tulla ja lähetyskäskystä voi tulla voimavara.

Petteri Mali
Joensuun OPKOn vastuunkantaja

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

21.-23.4.23 Apologiaforum

Tapahtuman teemana on Särkyneen toivo. Viikonlopun aikana syvennytään käsittelemään kärsimyksen kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka saattavat ajoittain elämässä jopa haastaa kristillisen uskon. Miksi maailmassa on kärsimystä? Kannattaako uskoa Jumalaan kärsimyksen keskellä? Lue lisää tapahtumasta Apologiaforum – Särkyneen toivo 

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Aiempia:
Teema
alt=""
Varovasti uuteen alkuun

Esirukoilijan kutsumus toi Maarit Munnen elämään kateissa olleen merkityksen ja yhteisön. Uskollinen uurastus päättyi loppuun palamiseen, jota seurasi kymmenen kivuliasta ja tylsää vuotta. Nyt raikas vesi virtaa taas.
Mitä oikein tapahtui?

Opetukset

alt=""

Lähettäjänä olemisen siunaus

Jumala haluaa, että kaikki saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet lähetyskäskyn täyttämiseen oman kutsumuksensa mukaisesti, kirjoittaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen.

Apologianurkka
alt=""

Tämän maailman ruhtinaan joulu

Kirjoitettu C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa mukaillen: Rakas Mali, Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On

Kolumnit

alt=""

Rukoillaan yhdessä

Raamattu kehottaa meitä tunnustamaan syntimme ja rukoilemaan toistemme puolesta, jotta parantuisimme (Jaak 5:16). Meitä ei siis ole kutsuttu ratkaisemaan ongelmiamme ja kantamaan taakkojamme yksin, vaan Jumala on luonut meidät yhteisöihin