Elokuun alussa Indonesian Jakartassa oli eräällä turistialueella hotelli täynnä nuoria aikuisia, opiskelijatyöntekijöitä ja muita kristillisen opiskelijatyön vaikuttajia. Olin yksi liki tuhannesta osallistujasta, joiden kanssa jaoin elämäni uskomattomimman 11 päivän matkakokemuksen. Heräilimme minareettien aamuyön rukouskutsuihin ja jetlagiin, totuttelimme kuuman kosteaan ilmanalaan ja nautimme paikallisista herkuista kuten hedelmämehuista, satay-kanasta ja riisi- ja nuudeliaterioista. Muodostimme IFESin maailmankonferenssin: yli 160 maata edustaneiden kristittyjen perheyhteisön, joka tuli koolle kasvamaan, rohkaistumaan ja etsimään yhteistä suuntaa.
Kristuksen ruumiinjäseniltä oppimassa
Tosiasia on, että evankeliumi Jeesuksen sovitustyöstä ja kuninkuudesta menee eteenpäin kaikissa ilmansuunnissa. Nuoret aikuiset haluavat oppia elämään kestävinä todistajina ja tavoittaa opiskeluympäristönsä ihmisiä. Tässä meillä kaikilla on omat ja yhteiset haasteemme. Totta on kuitenkin samalla se, että opiskelijoiden olosuhteet ovat monesti kuin yö ja päivä: toisilla työ on monimuotoista, laajaksi kasvanutta ja vakaasti rahoitettua, kun taas toisilla kaikki tapahtuu riskialttiissa hiljaisuudessa, kätketysti ja ilman meille tuttuja tukirakenteita. On pioneereja ja pioneereja, mutta lopulta työn hedelmistä vastaa kaikissa tapauksissa Herra.
Päivien rakenne vastasi pääosin monien tuttujen tapahtumien kaavaa. Erityistä oli osallistujien määrä ja kirjo, ympäri maailmaa kuullut todistukset sekä paikallisten vapaaehtoisten hämmästyttävä panostus ja palvelualttius. Hallinnollisesti asiaan kuuluivat IFESin jäsenliikkeiden yleiskokoukset, joissa muun muassa hyväksyimme neljä uutta liikettä: Bahamat, Taiwanin, Mauritanian ja erään Arabian niemimaan maan.
Pääteemamme oli Tabah dan tangguh, joka tarkoittaa bahasa indonesiaksi kestävyyttä ja resilienssiä. Siitä saimmekin tapahtuman aikana lukuisia todistuksia. Itselleni mieleenpainuvimmat tulivat Arabian niemimaalta, Kiinasta ja Mauritaniasta, vaikka kuulin myös tarinoita esimerkiksi Taiwanilta, eräästä Etelä-Aasian muslimimaasta, Mongoliasta, Vietnamista, Etelä-Sudanista, Nigeriasta, Azerbaidžanista, Surinamista ja St. Luciasta. Olo on ollut kotiin palattua kuin Jeesuksen töitä listanneella Johanneksella (Joh. 21:25) konsanaan.
Vangitut ja muurien ympäröimät
Eräs muslimitaustainen nainen jakoi elämästään Arabian niemimaalla. Saban kuningattaren maasta tullut nainen kuvasi kristityn arkitodellisuutta äärimmäisen vainon keskellä ohuella jäällä kävelemiseksi. Hänen salainen elämänsä Jeesuksen seuraajana tuli ilmi perheelle, joka pahoinpiteli häntä ja vannotti ase ohimolla jättämään Jeesuksen. Lopulta nainen lukittiin omaan huoneeseensa, jossa hän ei voinut tavata ketään tai puhua kenellekään. Hän vietti huoneessa kahdeksan vuotta ja menetti tilapäisesti äänensä. Hänelle maailmankonferenssi merkitsi Jumalan huolenpitoa ja hoitavaa perheyhteyttä, josta hän ei koskaan ole ollut osallinen.
OPKO on lähettämässä tämän artikkelin kirjoittajaa Katariina Mäkilää edustajakseen World Assemblyyn.
Leslieksi esittäytynyt mies taas kertoi lähetystyöstä Kiinan Xinjiangin eräällä yliopistokampuksella. Tämä entinen uiguurikirjallisuuden tutkija näytti kuvia kampusaluetta kiertävistä muureista, tankeista, valvontapisteistä, kampuksen poliisiasemista ja mellakka-asuisista viranomaisista sekä kampusalueen ”terroristeja” etsivästä valvomosta. Uskollisessa ja hienovaraisessa lähetystyössä nyky-Kiinan todellisuudessa puhutteli erityisesti rukouksen rooli. Vaikka ympäristö oli lopulta vaikeampi kuin Leslie oli luullut, moni asia on mahdollista, kun kaikki perustuu rukouksessa johdatuksen etsimiseen.
Evankeliumin hinta on monille tässä maailmassa kova. Keskityimme Jakartassa kuitenkin Jumalan uskollisuuteen ja huolenpitoon opiskelijoiden koronavuosien kipujen ja nykyhaasteiden keskellä. Ylistimme yhtenä seurakuntana, jossa todella oli liki kaikki maailman kansat. Minulle ja monille muille tämä oli eräänlainen taivaskokemus ja vaikuttavuudestaan huolimatta vasta vaatimatonta esimakua tulevasta. Kerran ei enää jaeta yhteistä surua ja kärsimystä, kyyneliä, piikkilankaa ja kielimuureja. Silloin hyvän Jumalan perhe iloitsee Voittajan kanssa.
Teksti: Katariina Mäkilä/Helsingin OPKO
Tue matkan kuluissa
OPKO on Suomen laajuisena yhteisönä ollut lähettämässä tämän artikkelin kirjoittajaa Katariina Mäkilää edustajakseen World Assemblyyn. Noin kolmasosa 3 000 € matkakuluista on vielä keräämättä. Mikäli haluat auttaa kulujen kattamisessa, voit lahjoittaa MobilePaylla numerolla 20236. Rahankeräyslupa: RA/2020/1574.
* * *
Lakina Milanzi, 20, Malawi, silmätieteen opiskelija
Maailmankonferenssi on haastanut. Täällä on altistunut kristillisen opiskelijatyön laajemmalle näkökulmalle ja nähnyt toisia liikkeitä. On ollut haastavaa kuulla todistuksia muista maista, joissa kristityt edelleen taistelevat, koska Malawissa saatamme luopua uskosta, jos epäonnistumme tai kohtaamme vaikeuksia. Myös varainkeruu on iso haaste, ja siksi konferenssit ovat vaikeita ja vaativat paljon ponnisteluja.
Olen oppinut täällä uusista tavoista tehdä varainkeruuta. Lisäksi ajattelen nyt, että olemme osa kansainvälistä perhettä, jossa iso määrä opiskelijoita tekee samaa asiaa ja taistelee monissa maissa samojen ongelmien kanssa. Meillä on suuri Jumala. Koko matkani on ollut todistus kotikylässäni, että Malawista todella voi matkustaa kauas maailmaan!
Christina Bateson, 20, Uusi-Seelanti, maantieteen opiskelija
Maailmankonferenssi on ollut erittäin hyvä kokemus. Olen nauttinut erityisesti sen monikulttuurisuudesta.
Minulle tärkeää on ollut tapahtuman aikaiset pienryhmät, joissa eri sukupolvet olivat yhdessä. Kotona Uudessa-Seelannissa uskon kulttuuriset ja ydintä edustavat asiat ovat sekoittuneet, mutta täällä ytimen löytäminen on ollut helppoa. Asioiden laajempaa näkökulmaa oppii, kun ottaa askeleen taaksepäin ja katsoo kauempaa.
Ethan Tattersall, 21, Uusi-Seelanti, tietotekniikan opiskelija
Maailmankonferenssi oli parempi kuin odotin, vaikka odotin hyvää. Parasta on ollut ihmisten tapaaminen ja eri liikkeiden eroista ja samankaltaisuuksista oppiminen. Rohkaisun lisäksi tapahtuma on myös haastanut. Uudessa-Seelannissa on helppo olla kristitty ja olla kertomatta uskostaan muille.
Haluan viedä täältä kotiin evankelioivampaa elämäntyyliä. Aiemmin ajattelin vain paikallisella tai kansallisella tasolla, mutta nyt olen oppinut kristittyjen globaalista näkökulmasta. Haluaisimme myös kokeilla tehdä varainhankintaa muille IFES-liikkeille pari kertaa vuodessa.
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2023. Tilaa Arkki ilmaiseksi
