Jeesuksen perässähiihtäjät

opiskelijat
Kuuluisat viimeiset sanat! Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi kaste- ja lähetyskäskyn rakkaille ystävilleen kuin testamenttina.

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20)

Käsky on suurimmalla osalle suomalaisista tuttu jo rippikoulussa tankatuista ulkoläksyistä. Varmaan sinullekin! Siitä opimme, että opetuslapsilla on yksi suuri missio: tehdä opetuslapsia. Kaikki maailman ihmiset on kutsuttu elämään samankaltaisessa suhteessa Jeesuksen kanssa kuin ensimmäiset Jeesuksen seuraajatkin. Helpommin sanottu kuin tehty?

Sen voisi sanoa toisinkin

Suomen kielen sana ”opetuslapsi” sana ei ole erityisen onnistunut. Sori vaan kirjakielemme luoja Mikael Agricola! Ilmaisu kuulostaa monen mielestä ihmisen aikuisuutta ja harkintakykyä loukkaavana, onhan lapsi avuton ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Esimerkiksi saksan kielessä opetuslasta tarkoittava sana nachfolger (seuraaja, kruununperijä) on paljon onnistuneempi. Jeesuksen seuraaja ei ole vain säännöllisesti tuttipullolla tankattava avuton pienokainen. Opetuslapsi on pikemminkin ihminen, joka seuraa Jeesusta, kasvaa hänen sanansa tuntemisessaan ja ottaa aktiivisesti vastuuta maailmassa. Näin Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin tekivät syntisyydestään huolimatta. He hiihtivät Jeesuksen avaamaa latua itseään säästämättä. Pitäisikö nykyään puhua Jeesuksen opetuslasten sijaan Jeesuksen opiskelijoista?

Kasteesta se starttaa

Muutama viikko sitten kastoin kaksi nuorta kundia Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen täysivaltaisiksi seuraajiksi. Mieleen painuneessa tilaisuudessa luimme kaste- ja lähetyskäskyn, niin kuin kastetoimituksessa aina tehdään. Opetuslapsen elämä starttaa kastehetkestä. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Puemme päällemme Kristuksen kuin valkean vaatteen, joka peittää syntimme alleen (Room.6:3‒6).

Opetuslapsi on ristinkantaja, Jeesuksen tuoksu tässä maailmassa. Tästä muistutuksena kastamani pojat saivat kumpikin ristikaulakorun. Opetuslapsen elämä ei siis ole ensi sijaisesti ole jotakin, mitä teemme, vaan mitä olemme. Jeesus antaa lahjaksi uskon ja yltäkylläisen elämän hänen seurassaan. Samalla tavalla kuin ihminen pelastuu yksin armosta, hänet myös kutsutaan Jeesuksen opetuslapseksi yksin armosta. Kristitty syntyy, elää ja kuolee kokonaan armon varassa (Room. 5:2).

Kun joku on lähellä Jeesusta…

Kun Jeesus kutsui 12 hyvin erilaista palestiinalaista miestä opetuslapsikseen, hän aloitti valmennuksen järjestämällä aikaa vain olla yhdessä. Vasta tämän jälkeen alkoi palvelutyö (Mark. 3:13‒15). Tämä kertoo tärkeysjärjestyksestä. Kirjailija Henri Nouwen kirjoittaa terävästi: “Vuosien varrella olemme alkaneet ajatella, että suurin ja ensisijaisin kutsumuksemme on olla läsnä ihmisille kaikissa heidän tarpeissaan. Raamattu ei kuitenkaan näytä tukevan tätä ajatusta. Jeesus halusi kaikkein ensimmäiseksi totella Isäänsä ja elää jatkuvasti hänen läsnäolossaan. Vasta silloin hän tiesi, mitä hänen tulisi tehdä ihmissuhteissaan.”

Elämä Jeesuksen opetuslapsena liittyy väistämättä identiteettiimme eli käsitykseen itsestämme. Jeesus varoitti kutsumuksestaan innostuneita opetuslapsiaan iloitsemasta siitä, että henget ovat heille alamaisia. Sen sijaan heidän tulisi uhkua riemua siitä, että heidän nimensä on kirjoitettu taivaan kirjaan (Luuk. 10:20). Toisin sanoen Jeesus sanoi, että palvelutyö on kyllä tärkeää, mutta Jumala rakastaa enemmän meitä kuin meidän tekojamme. Kutsumuksemme ja samalla koko elämämme perusta on se, että olemme armahdettuja Jumalan lapsia. Oleminen menee tekemisen edelle. Opetuslapsi on kaikessa riippuvainen Jumalan armosta ja läsnäolosta. Hedelmällinen elämä on sellaista, jossa ihminen kuolee itseriittoisuudelleen ja antaa Jeesuksen vallata alaa (Joh. 12:24). Jeesuksen opetuslapsena sinä olet Jeesuksessa ja Jeesus on sinussa 24/7. Hyviä hiihtoretkiä umpihankeen avatulla ladulla!

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.