Jeesus ja minä – vai Jeesus ja me?

Jokaisella lienee kokemuksia perheestä. Biologinen perhe tulee mieleen ensin, mutta mikä on hengellisen perheen merkitys kristitylle? Miksi laumasuhde Jeesukseen on parempi kuin pelkkä yksilön suhde?

Raamattu käyttää paljon perhe-elämään liittyviä sanoja puhuessaan hengellisistä asioista. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessä puhutaan Isästä, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa (*1). Heprealaiskirjeessä uskovia kuvataan Jeesuksen veljiksi, joilla on sama Isä kuin Jeesuksella (*2). Opettaessaan opetuslapsia rukoilemaan Jeesus ohjaa heitä puhuttelemaan Jumalaa taivaallisena Isänä (*3).

Perhe on jotain, jonka yhteydessä eletään. Apostolien tekojen toisessa luvussa kerrotaan, miten uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (*4). Hengellinen elämä kukoistaa yhteydessä ja on tarkoitettu elettäväksi yhdessä muiden uskovien kanssa. Todellinen yhteys ja elämän jakaminen ei toteudu, jos vain käymme jumalanpalveluksessa tai muussa hengellisessä tilaisuudessa silloin tällöin tai kuuntelemme opetuksia etänä. Kysymys on paljolti siitä, kenen kanssa jaamme elämäämme ja mistä käsin sitä elämme.

Uskovia ei kutsuta kasvamaan itseriittoisuuteen, vaan ruumiinosien on tarkoitus toimia yhdessä.

Suomessa moni kuuluu kirkkoon, mutta harva elää osana hengellistä yhteisöä. Yhteiskunnassamme individualismi on vahvaa ja usein uskon ajatellaan olevan yksityisasia: ikään kuin kyse olisi vain minusta ja Jeesuksesta. Raamattu maalaa kuitenkin toisenlaisen kuvan, ja sen mukaan kyse on myös meistä ja Jeesuksesta. Luukkaan evankeliumin 15. luvussa Jeesus kertoo, miten paimen lähtee etsimään kadonnutta lammasta ja eksyneen löydettyään hän tuo sen takaisin muiden lampaiden joukkoon (*5). Vertauksessa kuvataan paimenta ja lampaita, jotka elävät yhdessä. Lammas, joka on eksynyt pois laumasta, on eksynyt pois myös paimenen luota.

Raamatun ilmoituksen varaan rakentuvan kristinuskon tarjoama yhteys Jumalaan ja muihin ihmisiin on myös täsmälääke yhteiskunnassamme vellovaan yhteydenkaipuuseen. Jopa 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kertoo koronapandemian lisänneen heidän yksinäisyyttään. Nuorempienkin kouluterveysmittauksessa on saavutettu ennätystaso yksinäisyyttä kokevien määrässä (*6).

Erilaisten yhteyttä

Raamatussa Jumalan perhettä kuvataan myös Kristuksen ruumiiksi, ja ruumiinosien yhteys on aidosti erilaisten yhteyttä. Kun hengelliset lapset kasvavat kohti aikuisuutta, he kasvavat samanaikaisesti kohti tervettä itsenäisyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Uskovia ei kutsuta kasvamaan itseriittoisuuteen, vaan ruumiinosien on tarkoitus toimia yhdessä. Aikuinen käsi hallitsee omat tehtävänsä, mutta ei aikuisenakaan kykene toimimaan kunnolla ilman jalkoja. Eri ruumiinosien on tarkoitus elää ja toimia keskinäisessä yhteydessä myös aikuisessa uskossa.

Ja kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa (*7).

Viitteet:
*1: Ef. 3:14; *2: Hepr. 2:11; *3: Matt. 6:9; *4: Ap.t. 2:42; *5: Luuk. 15:3–7; *6: yle.fi; *7: Ef. 4:13-16

 

Hengellisiä lapsia kasvattamassa

Perheen merkitys on lapsen kasvulle todella suuri, sillä juuri perheessä pienen ihmisen on tarkoitettu oppivan elämän perusasioita. Hengelliset lapset tarvitsevat vanhempia samalla tavalla kuin biologisetkin. Pienokaiset tarvitsevat runsaasti rakkautta ja huolenpitoa. Heidän tulee oppia ainakin syömään, kävelemään, puhumaan ja peseytymään. Raamattu, Jumalan sana, on ihmisen hengellistä ravintoa ja ilman ruokaa ei selviä. Syömisen lisäksi tulee oppia myös kävelemään eli elämään uskoaan todeksi käytännössä. Näiden lisäksi perustaitoihin kuuluu puhuminen eli uskovien tulee oppia rukoilemaan. Touhutessaan lapset myös likaantuvat kuin itsestään ja siksi täytyy oppia peseytymään eli tunnustamaan syntinsä.

Toni Mäkelä on Helsingin OPKOn opiskelijatyöntekijä.

Lapset oppivat mallista. He katsovat miten ympäröivät ihmiset toimivat ja omaksuvat heiltä tapoja toimia. Millaisen mallin antaa vanhempi, jonka ruokailutottumukset ovat umpisurkeat, ei tee elämässään mitään järkevää ja haisee karmealta koska ei ole peseytynyt aikoihin? Vanhempien uskovien tulee siis pyrkiä elämään mallikelpoista elämää voidakseen auttaa hengellisiä lapsia kasvamaan kypsiksi ja terveiksi aikuisiksi. Pyrkikäämme siihen, että voimme sanoa kuten Paavali: Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.

Toni Mäkelä
TM, Helsingin opiskelijatyöntekijä

Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2023. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.