Raamattu käyttää paljon perhe-elämään liittyviä sanoja puhuessaan hengellisistä asioista. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessä puhutaan Isästä, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa (*1). Heprealaiskirjeessä uskovia kuvataan Jeesuksen veljiksi, joilla on sama Isä kuin Jeesuksella (*2). Opettaessaan opetuslapsia rukoilemaan Jeesus ohjaa heitä puhuttelemaan Jumalaa taivaallisena Isänä (*3).
Perhe on jotain, jonka yhteydessä eletään. Apostolien tekojen toisessa luvussa kerrotaan, miten uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (*4). Hengellinen elämä kukoistaa yhteydessä ja on tarkoitettu elettäväksi yhdessä muiden uskovien kanssa. Todellinen yhteys ja elämän jakaminen ei toteudu, jos vain käymme jumalanpalveluksessa tai muussa hengellisessä tilaisuudessa silloin tällöin tai kuuntelemme opetuksia etänä. Kysymys on paljolti siitä, kenen kanssa jaamme elämäämme ja mistä käsin sitä elämme.
Uskovia ei kutsuta kasvamaan itseriittoisuuteen, vaan ruumiinosien on tarkoitus toimia yhdessä.
Suomessa moni kuuluu kirkkoon, mutta harva elää osana hengellistä yhteisöä. Yhteiskunnassamme individualismi on vahvaa ja usein uskon ajatellaan olevan yksityisasia: ikään kuin kyse olisi vain minusta ja Jeesuksesta. Raamattu maalaa kuitenkin toisenlaisen kuvan, ja sen mukaan kyse on myös meistä ja Jeesuksesta. Luukkaan evankeliumin 15. luvussa Jeesus kertoo, miten paimen lähtee etsimään kadonnutta lammasta ja eksyneen löydettyään hän tuo sen takaisin muiden lampaiden joukkoon (*5). Vertauksessa kuvataan paimenta ja lampaita, jotka elävät yhdessä. Lammas, joka on eksynyt pois laumasta, on eksynyt pois myös paimenen luota.
Raamatun ilmoituksen varaan rakentuvan kristinuskon tarjoama yhteys Jumalaan ja muihin ihmisiin on myös täsmälääke yhteiskunnassamme vellovaan yhteydenkaipuuseen. Jopa 70 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kertoo koronapandemian lisänneen heidän yksinäisyyttään. Nuorempienkin kouluterveysmittauksessa on saavutettu ennätystaso yksinäisyyttä kokevien määrässä (*6).
Erilaisten yhteyttä
Raamatussa Jumalan perhettä kuvataan myös Kristuksen ruumiiksi, ja ruumiinosien yhteys on aidosti erilaisten yhteyttä. Kun hengelliset lapset kasvavat kohti aikuisuutta, he kasvavat samanaikaisesti kohti tervettä itsenäisyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Uskovia ei kutsuta kasvamaan itseriittoisuuteen, vaan ruumiinosien on tarkoitus toimia yhdessä. Aikuinen käsi hallitsee omat tehtävänsä, mutta ei aikuisenakaan kykene toimimaan kunnolla ilman jalkoja. Eri ruumiinosien on tarkoitus elää ja toimia keskinäisessä yhteydessä myös aikuisessa uskossa.
Ja kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa (*7).
Viitteet:
*1: Ef. 3:14; *2: Hepr. 2:11; *3: Matt. 6:9; *4: Ap.t. 2:42; *5: Luuk. 15:3–7; *6: yle.fi; *7: Ef. 4:13-16
Hengellisiä lapsia kasvattamassa
Perheen merkitys on lapsen kasvulle todella suuri, sillä juuri perheessä pienen ihmisen on tarkoitettu oppivan elämän perusasioita. Hengelliset lapset tarvitsevat vanhempia samalla tavalla kuin biologisetkin. Pienokaiset tarvitsevat runsaasti rakkautta ja huolenpitoa. Heidän tulee oppia ainakin syömään, kävelemään, puhumaan ja peseytymään. Raamattu, Jumalan sana, on ihmisen hengellistä ravintoa ja ilman ruokaa ei selviä. Syömisen lisäksi tulee oppia myös kävelemään eli elämään uskoaan todeksi käytännössä. Näiden lisäksi perustaitoihin kuuluu puhuminen eli uskovien tulee oppia rukoilemaan. Touhutessaan lapset myös likaantuvat kuin itsestään ja siksi täytyy oppia peseytymään eli tunnustamaan syntinsä.
Toni Mäkelä on Helsingin OPKOn opiskelijatyöntekijä.
Lapset oppivat mallista. He katsovat miten ympäröivät ihmiset toimivat ja omaksuvat heiltä tapoja toimia. Millaisen mallin antaa vanhempi, jonka ruokailutottumukset ovat umpisurkeat, ei tee elämässään mitään järkevää ja haisee karmealta koska ei ole peseytynyt aikoihin? Vanhempien uskovien tulee siis pyrkiä elämään mallikelpoista elämää voidakseen auttaa hengellisiä lapsia kasvamaan kypsiksi ja terveiksi aikuisiksi. Pyrkikäämme siihen, että voimme sanoa kuten Paavali: Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta.
Toni Mäkelä
TM, Helsingin opiskelijatyöntekijä
Kirjoitus on julkaistu Arkin numerossa 3/2023. Tilaa Arkki ilmaiseksi
