Alkuteksti käyttää luomisessa erityistä luomiseen liittyvää heprean kielen verbiä, joka on käytössä ainoastaan silloin, kun Jumala luo.
”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja ja taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 1:26-26.)
Luomisen kieli on kaunista, sen on määritelty olevan muodoltaan lähes runollista. Raamatun alussa on myös toinen kuvaus ihmisen luomisesta.
”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento. Herra Jumala istutti puutarhan Itään, Eedeniin, ja sinne hän esitti ihmisen, jonka oli tehnyt. — Herra Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen. — Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvää uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.” (1. Moos. 2: 7, 18, 21-23.)
Ensimmäisessä ihmisen luomista kuvaavassa kertomuksessa on käytössä alkuun monikkomuoto; ihminen luodaan ”kuvaksemme, kaltaiseksemme”. Kuvauksen lopussa puhutaan sen sijaan yksikkömuodossa: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Toinen kuvaus luomisesta kertoo, että Jumala luo ihmisen ensin mieheksi. Mies ei löydä muitten luotujen joukosta sopivaa paria, jolloin Jumala vaivuttaa hänet syvään uneen ja luo hänen kylkiluustaan naisen.
Voidaan siis sanoa, että kertomus ihmisen luomisesta sisältää korostuksen siitä, että ihminen Jumalan kuvana on olemuksellisesti yhtä, mutta ilmenemismuodoltaan sekä mies että nainen.
Ja kaikkiaan, ihmisen luomisessa on Jumalan ilmoituksen perusteella jotain ainutlaatuista. Ihminen luodaan Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Ihminen saa sitä kautta tehtävän toimia Jumalan edustajana, hänen rinnallaan luomakunnassa. Tätä kautta Jumala antaa ihmiselle muitakin tehtäviä: hallita muuta luotua, lisääntyä ja täyttää maa, viljellä ja varjella.
Ihmisellä on Jumalan kuvana myös erityinen yhteys luojaansa. Hän voi kuulla Jumalan puhuttelun ja saa olla häneen yhteydessä. Ihmiselle annetaan velvollisuuksia ja valtaa, mutta häntä koskee erityinen vastuu.
Luotu mieheksi ja naiseksi
Sukupuolisuus on ihmiseen olemuksellisesti liittyvä asia, ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Kautta aikojen tämä ihmisolemukseen liittyvä rikkaus on kuitenkin aiheuttanut kysymyksiä arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Erityisesti näkökulmana on ollut se, mikä asema on naisella suhteessa mieheen. Kuvataanhan miehen luominen esimerkiksi toisessa alkukertomuksessa ensisijaiseksi, jolloin nainen luodaan miehen avuksi ja miehen kylkiluusta. (1. Moos. 2:21.) Mitä tämä tarkoittaa naisen arvon ja aseman kannalta?
Jumalan luomistyössä ihmisyyden rikkauden kääntäminen nokitteluksi vallasta, arvosta ja asemasta tuntuu tuhlaukselta. Voisiko olla niin, että Jumala on mieleltään laaja ja avara, mutta me ihmiset kapeita ja arvostelevia?
Alkukertomus määrittää luomisen Jumalan kuvaksi nimenomaan luomisena mieheksi ja naiseksi (1. Moos.1:27). Samaa näkemystä voidaan nostaa myös muista kohdin Raamatusta.
Jumala tulee lihaksi miehenä, Jeesuksena Kristuksena, mutta mukana on tärkeällä tavalla naisen, Neitsyt Marian, kautta syntyminen. Jumalaa myös kuvataan usein miehisin määritelmin, jolloin esimerkiksi Galatalaiskirjeen kirjoittaja antaa kristitylle oikeuden kutsua Jumalaa isäksi (Abba) (1. Gal. 4:6). Psalmin kirjoittaja kuvaa sen sijaan rauhaa ja tyytyväisyyttä Jumalassa vertauskuvana lapsesta, joka lepää äitinsä sylissä (Ps. 131:2).
Jumalan kuva tulee ihmisessä esiin erilaisten kuvausten ja tehtävien kautta, jotka liittyvät yhtä lailla mieheen ja naiseen – ilman hierarkiaa tai arvostelua.
Luotu ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi
Henkilökohtaisella tasolla Jumalan kuvaksi luominen liittyy paljon siihen, mitä olen Jumalassa. Jumala on luonut minut, siksi olen tärkeä: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139:13-14.) Jumala on luonut minut ja sen vuoksi elämälläni on tarkoitus ja merkitys: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps. 139:16).
Kristinuskon Jumala on aivan erityisellä tavalla henkilökohtaisessa suhteessa ihmiseen. Jumala haluaa olla yhteydessä kuvaansa, ja hän on antanut ihmiselle luvan lähestyä itseään rukouksessa. Jumala vielä erityisellä tavalla lupaa kuulla, vastata ja johdattaa (Jer. 31:9).
Oman olemuksen käsittäminen Jumalan kuvaksi avaa vahvan perustan myös oman itsen hyväksymisessä ja omaksi itseksi tulemisessa.
Saan kasvaa kristittynä tuntemaan paremmin Jumalaa; kuulemalla, oppimalla, lukemalla ja olemalla henkilökohtaisessa suhteessa Häneen. Yhteys Jumalaan ja yhteys omaan identiteettiin Kristuksessa tuo erityisen arvon olemassaololleni: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää” (1. Moos. 1:31).
Jumalan kuvaksi luotu – armahdettu
Kristuksen kirkkauden käsittäminen ja Jumalan Sanan tutkiminen saavat kuitenkin samalla huomaamaan sen, miten monessa kohdassa olen rikkonut Hänen tahtoaan vastaan. En ikinä täysin toteuta luojani kaltaisuutta, vaan teen väärin ja olen synnin alla. Tämä lankeaminen tapahtui jo ensimmäisille ihmisille, miehelle ja naiselle, Paratiisissa (1. Moos. 3).
Jumala antoi kuitenkin Kristuksen, joka upotti minunkin virheeni, väärät tekoni ja ajatukseni meren syvyyteen. Ja koska identiteettini on Kristuksessa, katsoo Jumala minuun Hänen lävitseen. Tällöin kaikki virheeni ja vajavaisuuteni peittyvät Kristuksen kirkkauteen. Olen anteeksiannettu ja armahdettu – uusi luomus Kristuksessa (2. Kor. 5:17).
Teksti: Matleena Ruotsalainen, Helsingin OPKOn opiskelijatyöntekijä
Lähteet: Raamattu; Arnold, B. T. 2008. Genesis; Niemelä, P. M. K. 2007. Maitoa ja hunajaa. Evankeliumikirjan Vanhan testamentin lukukappaleiden kommentaari; Haverinen, S. 2015. Raamatun ja hellan välissä? Kristinusko ja sukupuoliroolit. Opetus Helsingin OPKOn illassa 31.10.2015
Artikkeli on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2015. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
