Saara Kinnunen toimii perheneuvojana Vaasan seurakuntayhtymässä ja on kysytty alansa asiantuntija ja puhuja. Hän on kouluttajana myös OPKOn ystävät ry:n järjestämässä Sovintoon elämän kanssa -viikonlopussa Enä-Sepässä ensi helmikuussa. Kinnusen sydämellä on auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin itseään ja elämään sitä elämää, jonka Jumala on kullekin tarkoittanut – vapaana menneisyyden taakoista.
– Jos itsensä hyväksymisen ja ymmärtämisen kanssa tulee ongelmia, tämä vaikuttaa jaksamiseen ja voi tuoda myös masennus- ja uupumisoireita tai ahdistusta, Kinnunen toteaa.
Keskeinen itsensä hyväksymiseen liittyvä käsite on itsetunto. Kinnunen luonnehtii sitä sielun selkärangaksi.
– Itsetunto on ajatus ja käsitys itsestä, kuin suodatin, jonka läpi toteutamme omia mahdollisuuksiamme tai jätämme niitä toteuttamatta. Omanarvontunto on myös hyvä sana sille.
– Hyvään itsetuntoon kuuluu se, että luotan itseeni, uskallan yrittää, arvostan itseäni ja viihdyn itsessäni.
– Uskallan käyttää omaa potentiaaliani, myös ottaa riskejä ja epäonnistua, eikä se kaada minua. Voin asettaa rajoja: minun ei tarvitse suostua kaikkeen ollakseni hyväksytty ja miellyttääkseni muita. Olen tietoinen siitä, mitä jaksan ja mikä sopii minulle.
Itsetunnon kolme aluetta
Itsetunnossa Saara Kinnunen näkee kolme osatekijää: annettu itsetunto, ansaittu itsetunto ja arvo.
– Ympäristön antama itsetunto perustuu palautteeseen, jonka olen saanut lähinnä lapsuudessa omasta rakastettavuudestani: voiko minusta tykätä ja hyväksytäänkö minut? Tämä on itsetunnon pohja.
Ansaittu itsetunto taas perustuu ihmisen saavutuksiin ja niiden kautta saatuun arvostukseen.
– Ihminen, jolla annettu itsetunto on heikko, voi tasapainottaa sitä: selviytymiskeinona on lähteä suorittamaan ja ansaitsemaan itsetuntoa. Hän on herkistynyt sille, mikä on arvostettua, ja tekee sitä. Se voi olla vaikka opintojen suorittamista, josta saa kiitosta.
– Kolmas itsetunnon osa-alue on arvo. Humanismissakin on ajatus tasa-arvosta, mutta kristinuskossa se on pohjavire: arvomme tulee siitä, että olemme Jumalan luomia ja Jeesuksen lunastamia. Jumalan rakkaus jokaista yksilöä kohtaan näkyy siinä, että hän antoi rakkaimpansa, että jokainen pääsisi alkuperäiseen suhteeseen Isän, Luojan kanssa.
Kinnunen korostaa, että arvo on itsetunnon olennaisin osa ja perustus, joka pysyy, vaikka muilta saatu arvostus olisi jäänyt ohueksi ja saavutukset romahtaisivat.
Vahva itsetunto suojelee
Ongelmat itsetunnon kanssa nousevat Saara Kinnusen mukaan usein siitä, että annettu itsetunto on jäänyt hauraaksi eikä ihminen ole pystynyt kohentamaan sitä suorituksillaankaan.
– Ihminen voi jäädä alisuorittajaksi eikä uskalla yrittää. Lahjoja jää käyttämättä, mikä taas luo huonommuuden tuntoa: ei minusta ole mihinkään.
Toinen taas lähtee hankkimaan hyväksyntää pyrkimällä aina miellyttämään toisia. Tällainen ihminen ei uskalla sanoa ”ei”, koska pelkää tulevansa torjutuksi.
– Nuoret saattavat hakeutua porukoihin, joissa heidät varmasti hyväksytään, mutta niissä voi esiintyä tuhoavaa käyttäytymistä. Uskoville vanhemmille puhuessani korostan, että meidän tehtävämme on kaikin tavoin tukea lastemme itsetuntoa, jotta se olisi tarpeeksi vahva kestämään sitä, että he ovat erilaisia, eikä heidän tarvitsisi lähteä kaikkeen mukaan.
Heikkoa itsetuntoa voi vahvistaa
Mistä sitten löytää hyviä selviytymiskeinoja ja apua, jos itsetunto on jäänyt heikoksi? Saara Kinnusen mukaan yksi itsetunnon määritelmä on kyky luottaa itseensä. Itseluottamuksen kasvattamisessa avainsana ovat onnistumisen kokemukset.
– Tulee asettaa pieniä konkreettisia tavoitteita, joissa onnistuu ja saa itsensä liikkeelle. Tämä on jo yksi askel sen huomaamiseen, että ”onhan minussa ainesta”.
Itsetuntoa vahvistavat myös kokemukset hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta.
– Heikkoitsetuntoinen ihminen vetäytyy eikä hakeudu ryhmiin tai ihmissuhteisiin, koska hänellä on pettymyksiä, mutta näin häneltä jää mahdollisuuksia käyttämättä. Jos hän hakeutuu oikeisiin ihmissuhteisiin, hän tulee kokemaan hyväksymistä.
Kinnunen näkee seurakunnan ja erilaisten ryhmien merkityksen ensiarvoisen tärkeänä. Yhteisöissä tuleekin huolehtia siitä, että jokainen huomioidaan ja toivotetaan tervetulleeksi joukkoon.
– Tässä on kaksi puolta: huonoitsetuntoisen pitää itse ottaa askel, että hakeutuu paikkoihin, joissa voi saada vahvistusta. Toisaalta taas meistä jokainen on vastuussa siitä, että välitämme hyväksymistä ja arvostusta kaikille ihmisille.
Jumalan kuvaa ei voi täysin turmella
Kristillisen ihmiskuvan lähtökohta on, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
– Jumala on asettanut meihin kaikkea sitä, mitä hän itse edustaa: hyvää ja täydellistä, viisautta, kauneutta, totuutta ja pyhyyttä. Jumalan kuva on jokaisessa ihmisessä – enemmän tai vähemmän näkyvissä. Elämän kolhut voivat kahlita, ettei se pääse täysin näkyviin, mutta sitä ei myöskään voi kokonaan turmella, Saara Kinnunen muistuttaa.
– Eräs äiti suri kovasti, miten hän on omalla ymmärtämättömyydellään aiheuttanut vaikeuksia lapsilleen. Hänelle viisas sielunhoitaja sanoi: ”et sinä niin kaikkivaltias ole, että pystyisit turmelemaan Jumalan kuvan lapsista kokonaan”.
Kinnunen näkee Jumalan kuvana olemisen myös muistutuksena ihmisten tasavertaisuudesta.
– Kun katsomme toista ihmistä, että hän on Jumalan luoma ja Jumala on asettanut kuvansa häneen, se sulattaa sydäntämme ja kovia ja tuomitsevia asenteitamme.
Onkin tärkeää erottaa hyvä itsetunto itsekeskeisyydestä ja ylimielisyydestä.
– Itsevarmuus, joka näyttäytyy röyhkeytenä, ei ole tervettä itsetuntoa. Elämisen taidoissa pelkkä hyvä itsetunto ei riitä, vaan rinnalle pitää tulla toisen ihmisen arvostamisen taito. Silloin on riittävästi eväitä, Kinnunen tarkentaa.
Jumalan lapseudessa on rikkaus
Paras kivijalka hyvälle itsetunnolle löytyy Saara Kinnusen mukaan Jumalan sanasta, jota hän kehottaa ”syömään” ahkerasti.
– Toista itsellesi niitä Raamatun totuuksia, joissa kerrotaan meidän arvostamme ja siitä, mitä Jumala ajattelee meistä. Kyseessä ei ole mikään mantra, mutta joudumme toistamaan asioita, jotta prosessi pääsee meissä eteenpäin. Söimmepä mitä tahansa, se tulee osaksi meitä. Samalla tavalla Jumalan sanan toistaminen saa vähitellen sen totuudet menemään selkäytimeemme.
Kinnunen korostaa, että uskovan elämä on kokonaisvaltaista elämää suhteessa Jumalan kanssa. Tästä suhteesta saamme ammentaa identiteettimme ja itsetuntomme, ja Jumalan läsnäolossa viipyminen antaa voimaa arkeen.
– Meillä on Jumalan lapsina valtava ulottuvuus, josta jää paljon käyttämättä, jos meille ei avaudu ja valkene, mitä kaikkea omistamme Kristuksessa.
– Joskus elämme kuin kerjäläiset, vaikka olemme Kuninkaan lapsia. Se suunnattoman suuri rikkaus, joka meillä on Jumalan lapseudessa, voi riemastuttaa ja voimaannuttaa meitä joka päivä.
ITSETUNTOA VAHVISTAVIA RAAMATUN KOHTIA – SAARAN VINKIT:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Joh. 3:16
”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”
Sef. 3:17
”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”
Ps. 139:13-16
Teksti: Sari Nuutinen, kuva: Matti Honkakari
Artikkeli on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2015. Tilaa Arkki ilmaiseksi kotiin.
